Kuka olet?
Olen Maija Kivi, helsinkiläinen kuvataiteilija. Opiskelin Kuvataideakatemiassa maalaustaiteen osastolla, mutta nykyään tulee puuhattua kaikenlaista. Työhuoneeni sijaitsee Lapinlahden entisessä sairaalassa, ja pienen yhteisömme kautta olen päätynyt monenlaisiin juttuihin mukaan. Viime vuosina olen löytänyt vähän yllättäen itseni esiintyjänä, ja olen päätynyt tekemään performansseja Suomessa ja ulkomailla Yhdysvaltoja myöten. Viime kesällä kiersin Pohjoismaita virolaisvetoisen Non Grata -performanssiryhmän mukana. Syksyn ja talven ajan työstin yksityisnäyttelyä, joka hiljattain päättyi Galleria A2:ssa. Siellä oli esillä sekatekniikalla toteutettuja, neonväreissä hehkuvia maalauksia sekä pieniä, pikkutarkkoja piirustuksia paperille. Olen tehnyt myös mm. posliininukkeja, videotaidetta, tietokonegrafiikkaa ja installaatioita. Tykkään opiskella uusia asioita, ehkä liiankin kanssa. Toisaalta eri elementtien yhdistely tuntuu olevan jotenkin luonteenomaista työskentelyssäni. Koen, että kaikki ruokkii toistaan.
Miten kuvailet taidettasi?
Minulle taiteen tekeminen on jonkinlaista oman maailman luomista. Kannan mukanani erilaisia aihioita, kuvia, sanoja, ja lauseita vuosikausia. Nämä palaset muodostavat yhdessä oman mytologian, josta kumpuaa erilaisia tyyppejä ja tarinoita. Suhde on jollain lailla patologinen, tarvitsen ulkoisen astian, johon vyörytän sen, mikä tursuaa saumojen välistä. Näiden pahviukkojen seurassa oloni on lopulta turvallinen, tai ei ehkä sittenkään? Säännöt saattavat muuttua kesken leikin.
Esteettisesti viehätyn karnevalistisesta väri-ilottelusta ja tunnelmasta, joka on vähän vinksallaan. Olen kuvaillut maalausteni maailmaa kuin koukuttavaksi tietokonepeliksi, jossa on ikuinen kesä eikä ikinä tylsää. Se houkuttelee katoamaan lapsenomaiseen fantasiaan, joka viettelee mukaansa yhä syvemmälle taianomaisena hehkuvaan maisemaan. Tarinan henkilöt ovat välitilassa, kieppuen karusellissa tai sairaina sokerihumalasta. Ytimessä on nautinto. Usein katsojat löytävät teoksista tummempia sävyjä kuin mitä itse olin tullut ajatelleeksikaan. Omasta mielestäni teoksissani on mukana myös paljon (toisinaan toki synkkää) huumoria.
Performansseissa aihiot jatkavat vaellustaan erilaisessa muodossa. Esiintymisen myötä moni asia on loksahtanut mielessäni paikalleen. Väline pakottaa erilaiseen ongelmanratkaisuun, jossa päätökset syntyvät spontaanisti. Rakastan kaikkea ylitsepursuavan naisellista röyhelöä ja rekvisiittaa, jota valmistan itse erilaisista kierrätysmateriaaleista. Asia on vielä itsellenikin uusi, siitä löytyy valtavasti jännittävää tutkittavaa.
Mistä inspiroidut?
Innostun helposti mitä moninaisemmista asioista. Maailman menon tarkkailusta löytyy aina hedelmällisiä aiheita, joihin tarttua. Viime näyttelyssä leikittelin myös tosi-TV -teemalla. Taide innostaa tekemään lisää taidetta. Musiikki, omat elämäntapahtumat, kirjallisuus. Mielenkiintoinen sana, joka jää soimaan päähän tai lause, joka välähtää TV-ruudussa sattumalta.
Mistä haaveilet?
Haaveilen siitä, että saisin jatkossakin osallistua jännittäviin projekteihin, joista poikisi aina uusia tilaisuuksia. Koitan ajatella elämää seikkailuna, enkä laadi viisivuotissuunnitelmia. Kuten useimmat taiteilijat, haaveilen myös siitä, että pystyisin elättämään itseni omilla ehdoillani ilman jatkuvaa sielua nakertavaa pelkoa ja epävarmuutta, joka tappaa kaiken luovuuden. Toista yksityisnäyttelyä maksullisessa galleriassa minulta tullaan lähivuosina tuskin näkemään, ellei vuokria saada rutkasti alennettua.
Mitä sinulla on nyt meneillään?
Kesällä tulee olemaan erilaisia esityksiä, joissa olen mukana, pyrin ilmoittamaan niistä sosiaalisessa mediassa. Seuraava näyttelyni on 1.-22.10. Rovaniemellä Kulttuuriyhdistys Valsan pyörittämässä Värinä -galleriassa. Rakennan sinne kaksi installaatiota ilmastonmuutos -teemalla. Tällä hetkellä teokset ovat vasta suunnitelmina päässä. Jännityksellä odotan, miten onnistuu taas uusi hyppy tuntemattomaan! Marras-joulukuussa maalauksiani pääsee näkemään Lapinlahden sairaalassa, jossa pyöritämme taiteilijavetoista käytävägalleria Kujaa.
Maija Kivi Instagramissa ja kotisivu.
Artikkelikuva: I See Angels Mickey, öljy ja akryyli kankaalle, 40 x 50 cm, 2019.
Kulttuuriuutinen 