Kalervo Palsan päiväkirjojen ja Maj-Lis Pitkäselle lähettämien kirjeiden seuraan ovat Pitkäset toimittaneet uuden kirjan Kalervo Palsasta. ”Ajattelin olevani Samurai” on toimitettu Kalervo Palsan matkapäiväkirjoista vuodelta 1986. Kirja pitää sisällään Palsan matkan taiteilijaresidenssiin Ruotsin Gerlersborgiin, josta hän suuntasi vielä ystäviensä kanssa matkalle Amsterdamiin ja New Yorkiin. Matkapäiväkirjat vahvistavat käsitystä Palsasta kulttuurintietoisena sivistyneenä miehenä, jolle miljoonakaupungit olivat sekä ravitsevia, että ahdistavia paikkoja.
Matkapäiväkirjat ovat mielenkiintoista luettavaa, ja toistavat myös Palsan kirjallisen ilmaisun lahjakkuutta. Rehelliset merkinnät kertovat taiteilijan ristiriitaisesta mielenmaisemasta; jatkuvasta rahanpuutteesta, ahdistuksesta, mutta myös innostuksesta taiteeseen. Kirja ei ole mikään suurteos tai henkeäsalpaava klassikko, mutta Palsan ystäville se avaa jälleen yhden oven tämän elinaikana vailla arvostusta jääneen taiteilijan maailmaan.
Kalervo Palsa oli pohjimmiltaan ujo ja syrjäänvetäytyvä persoona. Hän toimi ennemmin tarkkailijana kuin huomion keskipisteenä. Todennäköisesti hän ei koskaan aavistanut päiväkirjojensa ja kirjeidensä olevan kaiken kansan luettavana. Näin onkin hyvä, ja itsesensuuri on jäänyt pois. Palsa on rehellinen myös omista heikkouksistaan.
”Mie olen kyllä löytäny näistä paikoista paljon. Ihmiset ovat niinko sellaisia, siellä ei ole semmosta ahasmielisyyttä niinkö tämmöisissä paikoissa ko Kittilä ja Helsinki. Helsinki on ko nukkumalähiö tämän jälkhen ja Kittilä on mulkkuja täynnä ja niin on koko Suomiki.”
Päiväkirjat kertovat kuinka päivät olivat jatkuvaa pennin venyttämistä ja oli tehtävä tarkkoja suunnitelmia, sekä lainattava, jotta sai voita leivän päälle. Jokapäiväisiä arkisia tapahtumia kuvataan paljon, kenties tällä on jokin tietty merkitys Palsalle. Palsan kirjoituksista saa myös hyviä kirja- ja elokuvavinkkejä.
16.3.1986. Sunnuntai. Klo 9.15.
Viimeistelen tuota eilistä akvarellia. Tulin äsken aamukahvilta. Päiväni alkavat nykyään siten että teen heti aluksi jotain vesiväreillä. Minulla on seinällä jälleen paperi ja pyyhin siihen vesiväreillä aina silloin kun huvittaa. Aamu alkaa vesivärimaalauksella.
Dersu Uzala kesti tunti 20 min. Katsomassa oli 7 ihmistä. Ruotsalaisessa käännöksessä ei ollut laulua kotkasta, joka on Dersussa hyvin tärkeä. ”
Gerlesborgista Palsan seurue tekee maaliskuun lopussa -86 viikon matkan Amsterdamiin. Reissupäivät olivat pitkiä, koko päivä kulutettiin monenlaisen kulttuurin parissa. Van Gogh -museon jälkeen oli ohjelmassa eroottinen Live-Show-esitys, minkä Palsa kuvailee rehellisen yksityiskohtaisesti. Tapahtuman jälkeen hän toteaa: ”Tämä on ihmeellinen kaupunki. Inhimillinen ja luonnollinen”. Aivan kuten Palsa myöhemmin haastattelussaan toteaa, suurkaupungit näyttivät, että on olemassa inhimillisiä ihmisiä. Näissä hänen kommenteissaan näkyy, kuinka ilahduttavasti tämä usein niin synkkämielinen taiteilija näkee elämää positiivisessa valossa.
Huhtikuussa -86 Palsan seurue tekee yli kuukauden kestävän matkan New Yorkiin. New Yorkissa asuminen on kallista ja päiväkirjamerkinnöissä lasketaan budjettia ja pohditaan kuinka kauan rahat riittävät. Amerikan matkan parasta antia ovat kuvaukset amerikkalaisesta yhteiskunnasta, mutta myös musta huumori sävyttää merkintöjä:
”Menin katsomaan kannibalismielokuvia. 4 filmiä 4 dollarilla. Laura Gemser yhdessä. Oli hurjaa näkymää. Kuohitsemista, ihmissyöntiä. Kauniit naiset syötiin elävältä. Minun piti syödä lihavarras tultuani katsomasta sitä spektaakkelia.”
Veera Kaamos Pitkänen
Kulttuuriuutinen on aiemmin julkaissut Maj-Lis Pitkäsen haastattelun, Palsan kirjeistä Pitkäselle toimitetun kirjan pohjalta, Antaa salaman tulla, minä odotan. Nyt julkaistut matkapäiväkirjat jatkavat ja täydentävät Kulttuuriuutisen Palsa-teemaa. Matkapäiväkirjat ovat toimittaneet Pitkänen sekä hänen tyttärensä Veera Kaamos Pitkänen. Sain houkuteltua Veeran puhumaan toimittamastaan kirjasta, ja samalla käytän tilaisuuden hyväksi keskustelemalla hänen taiteestaan ja suhteestaan Palsaan.
Kalervo Palsa kuoli syksyllä -87, ja tuolloin Veera on ollut vasta lapsi. Tosin Palsa on kuitenkin elänyt jollakin tavalla koko ajan hänen elämässään teosten ja perheen kautta. Vaikka Palsan töistä muistetaan ne kaikkein ronskimmat, Veera muistuttaa Palsan maalanneen myös paljon herkkiä ja kauniita töitä.
Palsan taide toimi oman tulkintani mukaan kilpenä maailmaa vastaan”
Palsako antoi potkun Veeran omalle taiteilijanuralle? Ei. Veera yritti välttää taiteilijan ammattia, koska taiteiijaperheen kasvattina tiesi kuinka hankalaa se on. Kovaa, jopa nöyryyttävää, on välillä käydä keskustelua taiteen hinnasta. Kun katson Veera Kaamos Pitkäsen taidetta, näen kuitenkin selvästi yhtymäkohtia Palsan tiettyyn tuotantoon. Unenomaiset, painajaismaiset sävyt tulevat mieleeni Veeran töistä.
Veera sanoo oman taiteensa ideoiden tulevan paljon unista, kirjallisuudesta, okkultismista. Muodot ja niiden merkitykset ovat hänelle tärkeitä, nyt varsinkin suorakulmiot. Erilaisista muodoista Veera tekeekin kollaaseja, ja jokainen työ on hyvin yksityiskohtaisesti suunniteltu. Vaatii myös paljon aikaa, leikkausta, sopivien kuvamateriaalin etsimistä ja ihan sitä itseään, eli työtä, jotta kollaasi on lopullisessa muodossaan. Kollaasit rakentuvat usein taidekirjojen sivuista leikatuista palasista, ja kierrätys sekä ympäristökysymykset ovat tärkeässä osassa Veeran taidetta.
”Taidekirjat, jotka ovat joskus olleet joillekin rakkaita, on heitetty pois. Aiemmin arvostettu on yhtäkkiä arvoton, roska. Otan ne sitten omaan käyttööni”
Aiheita teoksiinsa Veera löytää myös luonnosta. Hän kertoo olevansa luontoihminen ja käsittelee teoksissaan usein ihmisen tuhoisaa vaikutusta ympäristöön. Myös väkivalta ja sekasorto ovat keskeisiä teemoja. Ongelmien kohtaamiset kasvattavat. Kollaasit ovat dialogia alitajunnan kanssa, ja välillä on jopa itse vaikea ymmärtää mitä on tehnyt, Veera toteaa.
”Positiivinen oleminen on vaivaannuttavaa, eikä siinä ole kasvuvaraa.”
Veera Pitkänen on tehnyt äitinsä kanssa merkittävän kulttuuriteon toimittamalla Palsan matkapäiväkirjamerkinnät. Veera toteaa, että kaikkia sarjakuvia ei ole julkaistu, ja jotkut aiemmat painokset ovat loppuunmyytyjä. Materiaalia siis löytyy, joka on Palsa-faneille kuin herra Wallbergin iltasoitto.
Veeran töitä löytyy Espoon taidelainaamosta sekä julkisista tiloista. Hänen teoksiaan on käytetty useissa levyjen kansissa ja julkaisuissa. Seuraava näyttely on Espoon Taiteilijakillan Kiltapaviljonki Keran halleilla. Ensi vuonna taiteilijan teoksia nähdään yksityisnäyttelyssä Särestöniemi-museossa Lapissa.
Teoksia voi tiedustella suoraan taiteilijalta. Tässä artikkelissa olevat teokset ovat Veera Kaamos Pitkäsen taidetta.
Veera Kaamos Pitkäsen kotisivu
Veeran Instagram
Kulttuuriuutinen 