Kulttuuriuutinen

Kuka olet?

Mie olen Jenni Kolehmainen, 27-vuotias kuva-artesaani ja graafisen muotoilun opiskelija Kouvolan Kuusankoskelta. Kuvailisin itseäni uteliaaksi sekä tiedonjanoiseksi ihmiseksi ja uskonkin, että tulen tavalla tai toisella olemaan ikuinen opiskelija. Kun saavutan jotain tahdon viedä sen pidemmälle, haluan tietää kaiken. Tämä pätee elämässä arkisiinkin asioihin. Kun esimerkiksi onnistuin joskus pitämään viherkasvin hengissä, se innosti minua ja tempaisi mukaansa. Tahdoin oppia erilaisista viherkasveista mahdollisimman paljon. Nyt elänkin täytenä viherpeukalona luomani viidakon keskellä.

Olen ehtinyt aikaisemmin toteuttaa lapsuuteni haaveammatin ja toimin ravintola-alalla nelisen vuotta. Se on suhteellisen lyhyt aika, mutta sinä aikana ylenin keittiöpäälliköksi, ja koin, ettei ammatilla ole minulle enää juuri uutta annettavaa. Halusin päästä kehittämään muita osaamisalueitani. Päätin siis suunnata täysin uusille urille ja irtisanoutumisen jälkeen opiskelin kuva-artesaaniksi. Perehdyin koulussa erilaisiin tekniikoihin ja väriteotioihin. Taiteen tekemisen menetelmistä läheisimmäksi nousi akryylimaalaus ja teokseni ovatkin pääasiassa akryylimaalein toteutettuja. Välillä käytän myös öljyvärejä teoksissani. Pienempiä töitä sekä rentoja harjoituksia teen myös akvarellimaalauksina.

Kuva-artesaaniksi valmistumisen jälkeen hain ammattikorkeakouluun graafisen suunnittelun opiskelun pariin. Graafinen suunnittelu on oiva valinta, sillä siinä yhdistyy niin luovuus kuin ongelmanratkaisukin. Tekniikoista uusin tuttavuuteni on kollaasitekniikka, johon olen vastikään ihastunut.
Tulevaisuudessa aion suurella todennäköisyydellä toteuttaa tällä tekniikalla enemmän kuvituksia.

Miten kuvailet taidettasi?

Taiteeni on palapeli, jonka olen rakentanut yhdistäen ihailemiani asioita ja suosikkitekniikoitani yhteen. Taiteeni on tarkkasilmäisyyttä suuripiirteisyydellä.
Kuva-artesaani opinnoissani Albersin värioppiin tutustuessani koin ahaa-elämyksiä. Tämän innoittamana aloin tarkkailla muunmuassa ihon moninaista väriskaalaa; mikä on ”ihonväri?”
Maalauksissani esiintyy naisfiguureja, yksi yhteinen piirre kaikkien teoksieni hahmoilla onkin hyvin punainen nenä sekä korvat. Alunperin ajatus lähti nimenomaan siitä, kuinka väriskaalaltaan laaja ”ihonväri” käyttäytyy, kun värisaturaatio lisääntyy. Tämä on jäänyt elämään ja muovautunut tietynlaiseksi tavaramerkikseni.

Nimeän idolikseni usein kysyttäessä ranskalaisen Henri de Toulouse-Lautrecin. Olen poiminut värien käyttöä postimpressionistisen sekä art noveau ajan juliste sekä kuvituskuvastosta ja näitähän Toulouse-Lautrecilta löytyy! Taiteessani oleviin laajoihin kaksiulotteisiin väripintoihin on vanhan julistetaiteen ohella vaikuttanut myös taidegrafiikan kohopainomenetelmistä tuttu linoleikkaus menetelmä, jonka jättämään jälkeen ihastuin niin ikään opiskellessani kuva-artesaaniksi. Sieltä taiteeseeni on napattu vahvat äärirajat ja paksut suurpiirteiset linjat. Taidegrafiikassa kiehtovaa on myös sen arvaamattomuus ja tietty epätäydellisyys. Kaikissa maalauksissani on läsnä epätäydellisyyttä ja ripaus ”hutaistua keskeneräisyyttä”.

Olen kovin viehättynyt ihmisen moninaisuuteen ja erilaisuuteen. Ajan pysäyttäminen ja ihmisen vangitseminen staattiseksi hahmoksi on jopa dramaattinen ajatus. Maalatessani ajattelen naisfiguurit jollain tavalla ajattomaan ja epätodelliseen, vääristyneeseen tilaan. Joskus tilasta muovautuu kahvila, joskus tila jää itsessään selittämättömäksi ja katsojan itse määriteltäväksi.

Maalatessani ajattelen naisfiguurit jollain tavalla ajattomaan ja epätodelliseen, vääristyneeseen tilaan

 

Mistä inspiroidut?

Inspiraatio saattaa puhjeta mitä arkisimmista asioista. Ympäristön ja itsensä tietoisessa havainnoinnista. Joskus saatan pysähtyä ja tiedostaa yllättäen esimerkiksi käteni asennon ja silloin ikuistan sen valokuvana tulevia teoksia varten.
Pääasiassa avainsanoja inspiraatiolleni ovat värit, asennot, kuosit sekä asioiden ja esineiden linjat. Teosten taustojen suurien väripintojen asetteluun löytyy erinomaisia vinkkejä ympäröivästä maailmasta. Inspiraationa vintage on myös suuressa asemassa. Teoksissani naisilla on usein yllään jotain ajatonta. Ammennan elämääni melko paljon menneestä maailmasta ja sen värikylläisestä tyylistä.

Ajattelin joskus, että taiteen pitäisi olla nokkelaa ja oivaltavaa niin, että se ottaisi kantaa tässä hetkessä, hektisessä ja osin tekopyhässä maailmassa. Halusin, että minunkin taiteeni olisi syvällistä ja ajattelin, että taide ilman kannanottoa jäisi liian kevyeksi sekä merkityksettömäksi, jollain tapaa pinnalliseksi. Halusin palavasti maalata asioista, jotka minua suututtavat ja joita en sulata. Ymmärsin kuitenkin, ettei minun inspiraationi maalaamiseen todellisuudessa kumpua siitä, mistä en pidä, vaan siitä mistä pidän. Taide itsessään on taiteen itseisarvo. Taiteen nokkeluus ja oivallus voi piillä yhtä hyvin vaikkapa visuaalisella tasolla.

En kuitenkaan ole siinä mielessä suorittaja, vaan pysähdyn usein miettimään, mitä hienoja juttuja olen jo tehnyt!

Mistä haaveilet?

Taiteen saralla haaveilen tietysti, että yhä useampi löytäisi tiensä teoksieni pariin. Toivon, että voisin tulevaisuudessa edelleen maalata aktiivisesti myös graafisen suunnittelun ohella.
Yksi suurempi haaveeni olisi jonain päivänä vielä kirjoittaa sekä kuvittaa itse oma kirja. Pidän kirjoittamisesta paljon, vaikka teen sitä nykyään surullisen harvoin. Lapsena olin varsinainen Kylli-täti tarinoineni ja piirrustuksineni.
Olen sinänsä huono haaveilija, sillä minulla on ennemminkin tapana asettaa itselleni pieniä tavoitteita ja katsoa, mihin tämä tavoitteiden polku johtaa. Uskon, että tavoitteiden päässä on lopulta haaveeni, josta en osannut edes haaveilla. En kuitenkaan ole siinä mielessä suorittaja, vaan pysähdyn usein miettimään, mitä hienoja juttuja olen jo tehnyt!

 

Mitä sinulla on nyt meneillään? 

Työstän paraikaa maalauksiani kesäkuussa avattavaa kesän yhteisnäyttelyä varten, johon minut kutsuttiin mukaan. Näyttely järjestetään Kuusankosken Taideruukin Pato galleriassa. Tästä olen innoissani! Näyttelyssä tullaan näkemään tuttuja ja värikylläisiä naisfiguureja.
Olen myös suorittamassa ensimmäistä työharjoitteluani graafisen muotoilun opiskelijana. On mielenkiintoista nähdä ja tutustua ammatin todellisuuteen. Tuntuu lähes etuoikeutetulta saada yksilöllisiä vinkkejä ja neuvoja alan ammattilaiselta.
On mukavaa, että tekemistä on riittänyt nyt myös poikkeuksellisena aikana, luulen, että se on helpottanut pitämään niin sanotusti kasetin kasassa. Ostin myös kauan haaveilemani klarinetin reilu kuukausi sitten, jota opettelen nyt soittamaan. Toivon hartaasti, että naapurini pitävät klarinetista yhtä paljon kuin minäkin. Ainakaan tähän mennessä harjan varsi ei ole kumissut lattiaani alakerrasta käsin. Jatkuvalta vuodelta odotan tietysti uusia mahdollisuuksia ja onnistumisia! Sekä sitä, että hienosti käsittelyssäni kasvaneet chilini tuottavat vielä satoa.

 

Jenni Kolehmainen Instagramissa