Pete Harju, kuinka kauan olet tehnyt eroottista taidetta, ja mistä kaikki alkoi?
Olen piirtänyt ensimmäiset eroottiset piirrokseni 14 vuotiaana rippileirillä, kavereiden yllytämänä. Ilmeisesti jo tuolloin sain kokemuksen seksuaalisuuden ja visuaalisuuden vahvasta yhteydestä, sekä eroottisen kuvaston vaikutusvallasta ihmiseen, niin hyvässä kuin pahassa. Tuosta alkaen Eros jumaluutena on ollut muusani ja eroottinen taide, muodossa tai toisessa, on seurannut minua. Kesti kuitenkin vielä kolmekymmentä vuotta ennen kuin löysin tyyllillisesti, teknisesti ja sielullisesti itselleni sopivan tavan tehdä eroottista taidetta. Ja hyvä niin, en usko että olisin ollut henkisesti valmis yhtään aikaisemmin.
Liittyykö jokaiseen teokseen pitempi tarina, vai onko se osa tarinaa?
Eroottisen taiteen tekeminen sielukkaasti vaatii sen, että on elämässään saanut nähdä sekä seksuaalisuuden valot, että varjot. Kuvitan eroottista elämää ja eroottisia fantasioita. Kuvittaminen on kuvittelemista ja ihmismieli on ehdottomasti eroottisin kaikista organismeista. Vaikka sanoisimme jonkun tapahtuman tapahtuneen todella, se tapahtuma elää edelleen vain meidän mielessämme ja tässä mielessä todellisen tapahtuman visualisoiminen kuvaksi on sekin fantasiaa. Tähänastiset eroottiset piirokseni ovat osia minun tarinastani, mutta se kuinka ”totta” ne ovat, sitä en taida tietää itsekään.
Oletko mielestäsi normaalia seksuaalisempi mies, vai onko meillä kaikilla omat tarinamme mielessämme?
En usko, että libidoni on ollut tai on poikkeavan suuri, mutta kuten meillä jokaisella on kutsumuksemme, joku elämäämme halliseva henki, on se sitten raha, perhe, purjehtiminen tai puutarhanhoito, niin minun kutsumukseni on Eros. Tässä tapauksessa on tärkeää erottaa Eros tavanomaisesta hormonaalisesta seksuaalisuudesta, joka saattaa olla ihmisen nuoruudesta vanhuuteen hyvinkin hallitseva voima ja joka voi syystä tai toisesta saada myös sairaalloisia piirteitä. Eros kutsumuksena liittyy lähinnä hyvin laaja-alaisesti estetiikkaan, aistillisuuteen ja mielikuvitukseen, mutta toki myös seksuaaliseen nälkään ja intohimoon. Erootikon elämä on esteettistä ja aistillista uteliaisuutta.
Miten sinun tarinasi syntyy ja miten saat ne yhteen kuvaan?
Parhaimmillaan piirrokseni todellakin kertovat pieniä tarinoita, ja tämä on mielestäni hyvin tärkeää. Tarinallisuus ruokkii ihmisen mielikuvitusta ja erootikkona tuskin mikään on sen kiehtovampaa kuin saada ihmisen mielikuvitus liikkeelle. Kuvalliset tarinani ovat katkelmallisia, pieniä kohtauksianäytelmästä, jota katsoja parhaassa tapauksessa alkaa täydentämään ja sovittamaan omaan maailmaansa. Amazon kirjakaupassa myynissä oleva kokeellinen e-kirjani vie tarinallisuuden uudelle tasolle fragmenttisen sarjakuvamaisuutensa kautta. Fateful Heat-kirjan 32 lyhyttä kuvitettua tarinan katkelmaa eivät liity mitenkään omaan elämääni, vaan ovat syntyneet poikkeuksellisella johdateltuun sattumaan perustuvalla tekniikalla. Saadakseen näennäisen yksinkertaisista tarinoista irti niiden koko potentiaalin lukijalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja antautumista oman mielikuvituksen vaikutukselle. Minusta itsestäni ns. keskeneräisyys on äärimmäisen kiehtovaa. Tosin tämänkaltaiselle kirjalle on vahingoksi että se on toistaiseksi saatavissa vain e-kirjana. Eroottiset tarinat pitää voida ottaa vaikka vuoteensa vieraaksi ja fyysisen kirjan kanssa tämä on mahdollista.
Mikä on sinun päätyö tällä hetkellä, stand up, kuvataiteilija vai joku muu? Pystyykö herkän kuvataiteilijan ja ronskin stand up -koomikon roolit helposti eriyttämään?
Jos päätyö määritellään toimeksi, joka sitoo eniten aikaa ja ajatuksia, niin eroottinen taide on päätyöni. Taloudelliselta kannalta päätyönäni on ollut stand up -komedia ja maadoittavalta ja terapeuttiselta kannalta päätyöni on ollut puutarhurin ammatti, joka on osaittautunut monella tapaa tämän korona painajaisen pelastajaksi. Olen tehnyt stand up -komediaa nyt kaksikymmentä vuotta ja tuona aikana esiintyminen on muuttunut hyvinkin rutiinomaiseksi työksi. Olen tehnyt komediaa palvelu-ammatti ajatuksella: ”koska vaan, kelle vaan, missä vaan” ja tämä on valitettavasti näkynyt taiteellisen kunnianhimon ja motivaation laskuna. Tässä mielessä korona-aika ja esiintymismahdollisuuksien romahtaminen on tehnyt jotain hyvääkin: olen saanut uutta virtaa ja komediaani uutta sisältöä, joka toivottavasti tuo stand up -esitykseni lähemmäksi todellista itseäni jasamalla myös muuta tekemääni taidetta. En siis pyri niinkään eriyttämään näitä näennäisesti erilaisia taiteenlajeja toisistaan, vaan päinvastoin tuomaan niitä lähemmäksi toisiaan. Tässä yhteydessä on vielä mainittava, että olen tehnyt myös burleski keikkoja Dom of Finland -hahmolla, joka on toiminut hyvinkin yhdistävänä tekijänä eroottisen taiteen ja stand up -komedian välillä. Näiden kaikkien yhdistäminen luontevaksi kokonaisuudeksi on lähitulevaisuuden tavoitteissani.
Miten yleisö on vastaanottanut taiteesi, millaista palautetta saat? Voisiko taiteesi toimia jopa tietynlaisena terapiana ihmisille, joilla on vaikea sanoittaa fantasioitaan? Millaisia kokemuksia sinulla on tästä näkökulmasta?
Eroottinen taiteeni on otettu hyvin vastaan ja olen siitä erittäin kiitollinen. 31 000 seuraajaa Instagramissa on varsin paljon, mutta myös seuraajista tehdyissä analyyseissa nousee esille minua ilahduttavia seikkoja: seuraajissani miehiä ja naisia on aika tarkkaan yhtä paljon. Tämä kertoo mielestäni siitä että taiteessani toteutuu tasa-arvoisuus ja ettei se perustu esineellistävälle seksismille tai suoranaisen pornografiselle kuvastolle. Seuraajani ovat myös jakautuneet hyvin tasaisesti ympäri maailmaan: Euroopan lisäksi Yhdysvallat, Etelä-Amerikka, Venäjä, Kaakkois-Aasia, Lähi-Itä, Intia ja Etelä-Afrikka on hyvin edustettuna. Se kertoo ehkä jotain taiteeni ylikansallisesta luonteesta, mikä saattaa olla hieman yllättävää, sillä piirroksiani kuitenkin hallitsee hieman snobistiset teemat: miesten puvut, kauluspaidat, solmiot, kalvosimet, taskuliinat, kengät. Naisten iltapuvut, jakkupuvut, alusasut, hameet, korkokengät, maalatut huulet, kynnet ja vielä päälle viinit, sampanjat, coctailit, sikarit… Saan ehkä anteeksi kuvaston kliseisyyden sen käsittelytavalla. Valitettavasti, rakkaus klassiseen tyylikkyyteen on niin merkittävä osa minuuttani, etten voisi kuvitellakaan piirtäväni eroottisen kuvaan ihmistä lenkkareissa. Revitty iltapuku ruokkii mielikuvitusta enemmän kuin revityt farkut.
Huolimatta piirrosteni hienostelevista piirteistä on pieni, mutta merkittävä osa töistäni myös yhteiskunnallisesti kantaa-ottavia. Olen ehdottomasti kaikenkattavan tasa-arvon ja seksuaalisen suvaitsevaisuuden puolella. Tekoni taistelussa näiden asioiden puolesta ovat pieniä, mutta saattavat osua maaperään, jota muuta kautta on vaikea tavoittaa. Tarkoitan tällä, että tililtäni pornografiaa hakevat misogyynit ja sovinistit saattavat kokea ansaitsemansa yllätyksen kohdatessaan esim. homoeroottisia piirroksiani. Käytöstapojen ei tulisi olla vanhentunutta elitististä teatteria, vaan elävä, ihmisyyttä kunnioittava tapa kohdata myös itselleen vieras arvomaailma. Piirrosteni terapeuttinen aspekti nousee myös vahvasti esille. Piirroksissani ei vain hyväksytä ja ylistetä kaikkia vartalomalleja, vaan ne saavat aktiivisen roolin seksuaalisina toimijoina kuin myös halun kohteina. Tätä puolta töissäni koskee myös suurin osa positiivista palautetta. Ihmisten saattaa olla helppo löytää itsensä taiteestani. On varmasti terapeuttista saada nähdä itsensä toimijana tässä meidän yli-seksualisoituneessa maailmassamme, jossa harvemmin saa hyväksyntää muulla kuin tavalla tai toisella ”täydelliseksi” rakennetulla vartalolla. Vaikka täytyy alleviivata, ettei ”täydellisyydessäkään” ole missään nimessä mitään vikaa! Se saavuttaminen vain vaatii sopivan perimän lisäksi ehdotonta asialle omistautumista ja/tai rahaa. Tämän ei tietenkään ole useimpien ihmisten intresseissä tai saavutettavissa, mikä tietysti nostaa myös tuon täydellisyyden arvoa.
Onko eroottinen taide tabu, pidetäänkö sitä ”oikeana” taiteena? Voisiko eroottisen taiteen tekijästä tulla maailmankuulu?
Eroottisen taiteen asema kulttuurikentässä on mielenkiintoisen moniulotteinen, johtuen osaltaan eroottisen taiteen määrittelemisestä, joka on vähintäänkin haastavaa. Nähdäkseni eroottiseksi tulkittua taidetta ilmenee ainakin kolmella tasolla, joista alin taso on lähinnä pornografinen, siinä sukuelinten kiihottamiseksi ovat kaikki keinot sallittuja. Tämän tason taidetta tekevä taiteilija tuskin asettaakaan muita tavoitteita taiteelleen, joten ongelmaa ei sinänsä ole, ellei ongelmaksi katsota yleensä yksioikoista, esineellistävää naiskuvaa ja sisällön puutteita. Erityinen tekninen osaaminen saattaa nostaa tämän tason tekijöitä erityisen arvostuksen kohteeksi.
Toisena on aistikkaan ja sielukkaan eroottisen taiteen taso. Tämä taso tarjoaa vivahteikasta ja tunteellista taidetta, joka on kuvastoltaan mahdollisesti herkempää, ehkä sovinnaisempaa, tai vaikka symbolista, mutta joka tapauksessa suvaitsevaa ja tunteita puhuttelevaa taidetta. Tämän tason eroottisuudesta päättää katsoja itse.
Kolmas taso on tiedostavan erotiikan taso, jossa tutkitaan seksuaalisuutta lähinnä yhteiskunnallisten epäkohtien, tabujen ja itsetutkiskelun kautta. Tämän tason taidetta on hankala nähdä ”eroottisena” siinä mielessä missä minä käsitettä käytän; eli Eros jumalan viettelemän ja piinaaman ihmisparan näkökulmasta. Rakastan toki draamaa, vihjailevaa aistillisuutta, viettelyä, paheellisuutta, lankeamista, synnin käsitettä, mutta pitäydyn silti positiivisessa, leikkimielisessä lähestymistavassa, joka tyytyy ylistämään Eroksen iloja. Äärimmäisen tärkeä kansainvälisiin ja yhteiskunnallisiin kuin parisuhteiden sisäisiinkin epäkohtiin puuttuminen (vaatimattomia poikkeuksia lukuunottamatta) ei ole minun taiteeni agenda, mutta tämän tason eroottisella taiteella on myös mahdollisuus synnyttää vakavaa keskustelua, provosoida ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Tässä mielessä eroottinen taide voi olla ja onkin vakavasti otettavaa taidetta.
Se mikä taho tai mikä henkilö pystyy eroottisen taideteoksen legitimoimaan merkittävän taiteen jalustalle on oma, joskin hedelmätön keskustelun aihe. Esittämäni tasot toki limittyvät ja lomittuvat toisiinsa, mikään ei ole koskaan siltä miltä näyttää ja katsoo eroottista taidetta mistä kulmasta tahansa, suhde siihen ja sen vaikutus tai merkitys on kiinni katsojan ambitioista. Jos etsii epäkohtia, niitä myös löytää. Jos etsii täyttymystä tarpeeseen, ei sekään ole mikään ongelma. Tämä tulee hyvin esille esimerkiksi Touko Laaksosen taiteessa. Tom of Finlandin taiteen kuvasto on teknisesti äärimmäisen taidokasta, mutta sisällöltään raa-an pornografista. Silti hänen kuvataiteella tekemänsä työ homoseksuaalien itsetunnon ja homokulttuurin vapautumisen eteen on jättimäisen merkittävä. Maailmanlaajuinen tunnettavuus, ikoninen kynänjälki ja taistellen eletty elämä ahdasmielistä ja väkivaltaista yhteiskuntaa vasten hakee vertaistaan. Tätä taustaa vasten taidepiirien ylistys ei tunnu enää yllättävältä, kuten ei Taidehallin ovien avautuminen Touko Laaksosen pornografiselle taiteellekaan. Silti tilanteen mielenkiintoisesta ja moniulotteisesta ongelmallisuudesta kertoo esim. Tom of Finlandin lukuisat raiskausaiheiset sarjakuvat, jossa väkivaltaisen raiskauksen uhri lopulta tyydytettyna ja onnellisena kaveeraa raiskaajiensa kanssa. Nämä voi tottakai lukea ajankuvan kautta, tai vain viattomina fantasioina, mutta olisi vaikea kuvitella, että tuohon tapaan rakennetut tarinat, esimerkiksi uusien eroottisten heterosarjakuvien kautta, tulisivat enää koskaan päätymään Taidehallin seinille.
Miten eroottinen taide on esillä mielestäni suomalaisessa taidemaailmassa?
En ole huolissani eroottisen taiteen tilasta Suomessa, vaikkakin varsinaisesti eroottisen taiteen näyttelyitä onkin ollut harvakseltaan. Itselläni oli kunnia saada osallistua Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksen eroottisen taiteen näyttelyyn Helsingissä syksyllä 2020 ja koska pääsin myös osaltani kuratoimaan näyttelyä, sain nähdäkseni varsin hyvän kattauksen suomalaista eroottista nykytaidetta. Tälläkin otannalla voin sanoa, että Suomessa tehdään hyvin mielenkiintoista ja korketasoista eroottista taidetta! Toki toivoisin että galleriat tarttuisivat rohkeammin eroottisiin teemoihin, mutta ajatus eroottisesta taiteesta mainstreamissa ei suuremmin houkuta minua. Intiimi, aistillinen tai rietas ja räävitön erotiikka kuuluu mielestäni hämäriin loukkoihin, baareihin ja syrjäisiin gallerioihin, joissa vielä pystyy luomaan yksityisen ja henkilökohtaisen sidoksen taideteoksiin aivankuten sitoudumme rakasteluun. Eroottinen taide voi olla julkista, mutta olkoon kohtaamisemme eroottisen taiteen kanssa yksityistä. Tämä ei tietenkään koske yhteiskunnallisesti kantaa-ottavaa eroottista taidetta. Sille suotakoon tilat missä se pääsee vaikuttamaan mahdollisimman laajaan yleisöön.
Pete Harju, kerro oma tarinasi, mistä sitten on muodostunut kuva.
Oma taiteeni syntyy rakkaudesta aistilliseen ihmiseen ja rakkaudesta kohtaloon. Rakastan kaupunkeja, hotelleja, ravintoloita, mutta myös merta ja luontoa. Minulla oli ilo viettää joku vuosi takaperin muutama päivä Pariisissa naisystäväni kanssa. Ensimmäisenä yönämme ukkosti ja satoi vettä. Katselimme öistä Pariisia ja sadetta hieman rähjäisen hotellin ylimmän kerroksen ranskalaiselta parvekkeelta. Silloin ajattelin: Millaista voisi olla, juuri nyt, tänä yönä, rakastella tällä parvekkeella Pariisin kattojen yllä. Piirsin tapahtumasta kuvan, joka myöhemmin johti kokonaiseen sarjaan nimeltä One Hundred Views of The French Balcony. Nimensä sarja sai Hokusain One Hundred Views of Mount Fuji sarjan mukaan ja piirroksia valmistui lopulta hieman yli viisikymmentä. Pidin niistä sittemmin näyttelyn Helsingissä. Piirrokset ovat edelleen nähtävissä instagramissa, mutta niiden löytäminen vaatii hieman kärsivällistä scrollaamista. Se kuinka moni piirroksista perustuu todellisiin tapahtumiin jääköön salaisuudeksi.
Pete Harjun kotisivu
Kulttuuriuutinen 