Kansallisteatterin Yhdestoista hetki oli ahdistavaa katsottavaa. Perusluottamus suomalaiseen yhteiskuntaan, inhimillisyyteen ja demokratiaan horjui. Tässä valeuutisten maailmassa joutuu jatkuvasti miettimään, mikä uutinen on totta ja mikä ei. Ja millainen vaikutus pienilläkin päätöksillä on kokonaisuuteen? Kansallisteatteri tuo kansalle esityksen kotimaisen demokratian tilasta.
Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä ovat tehneet vaikuttavan ja inhimillisen käsikirjoituksen, missä katsotaan poliittisten päätösten kulisseihin. Kun usein lehdistä voi lukea Suomen olevan maailman vähiten korruptoitunut maa, tämä esityksen jälkeen minulle jäi tunne, että korruptio pitäisi kenties määritellä uudelleen. Läpinäkyvyys on katoamassa. Kansalle riittää kun näkee valmiin makkaran, sen ei tarvitse nähdä tekovaihetta. Lauantai-iltana ei tullut uni helposti, kun mieltäni askarrutti poliittisen päätöksenteon taustalla vaikuttavat seikat, esimerkiksi todelliset vanhustenhoidon ja koulutuksen määrärahojen leikkausten syyt.
Näyttelijäkaari osasi hyvin heittäytyä selittelevien ja asiantuntevien poliitikkojen asemaan. Kirsikkana kakussa oli muusikko Samuli Laiho, sekä Timo Tuomisen esittämä Jaques Brel -tulkinta. Selitystä ja argumentointia tuli näyttämöltä, katsomosta ja videolta. Näytelmän kirjoittaminen on vaatinut valtavaa poliittista perehtymistä ja kokonaisuuden hahmottamista.
Näytelmässä käytiin läpi edellisten eduskuntavaalien jälkeisiä tapahtumia, hallituksen päätöksiä ja seurauksia koko vaalikauden ajan. Poliitikkojen lisäksi ääneen pääsivät Valtiovarainministeriön virkamiehiä, Suomen Pankin johtajistoa, yritysjohtoa sekä EK:n lobbareita. Vaalikaudella tehdyistä leikkaus- ja tukipäätöksistä tuotiin näkyviin vaihtoehtoisia näkemyksiä ja kritiikin ääniä, jotka aikoinaan vaiennettiin tai sivuutettiin täysin. Vaihtoehdot olivatkin näytelmän suola. Mitä jos päätökset olisivatkin olleet jotain aivan muuta? Jos leikkauspolitiikan sijasta olisikin valittu elvytys?
Näytelmässä ja käsiohjelmassa mainittiin miten Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus, Ranskan vallankumouksen seuraukset ja myös Suomen perustuslaki ottavat kantaa ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. Kun ihmisellä on perustarpeet tyydytetty, tuolloin hän pystyykin ajattelemaan kanssaihmisistä hyvää. Kun poliittiset päätökset eriarvoistavat, alkaa tilaa ottamaan kauna, kateus ja katkeruus. Miksi jatkuvasti valitetaan ettei ole rahaa, kun Suomi ei ole koskaan ollut näin vauras? Mihin raha on mennyt?
Yhdestoista hetki tuli ensi-iltaan yhdennellätoista hetkellä. Juuri ennen eduskuntavaaleja. Inhimillisyyden todetaan kasvavan, valitettavasti, vasta maailmansotien kaltaisten katastrofien jälkeen. Toivottavasti inhimillisyys voittaa nyt, yhdennellätoista hetkellä, ennen seuraavaa katastrofia. Ei anneta historian toistaa itseään.
Linkki ohjaaja Esa Leskisen haastatteluun.
Kuvat: Mitro Härkönen
Kulttuuriuutinen 