Helsingin uudessa keskustakirjastossa, Oodissa, on perjantai-iltana kova hälinä. Ihmiset ovat liikekannalla, kahvilasta kuuluu äänekäs puheensorina ja hyväntuulisuus paistaa olemuksista. Tapaan ihmisvilinän keskellä Thommy Öhmanin, joka on Virtahepoyhdistelmä -nimisen bändin päällikkö. Virtahepoyhdistelmä tekee musiikkia, jonka uudesta Aurinkokuntamme on hetero -videosta tulee kaukaisesti mieleen Jefferson Airplanen White Rabbit. Psykedeelistä tunnelmaa omituisten sanoitusten kera. Musiikki poikkeaa hyvällä tavalla viime aikoina kuulemastani musiikista, ja siitä syystä haluankin kuulla bändin nokkamiehen ajatuksia.
”Jännittää. Mennäänkö kaljalle?” hän kysyy. Tämän jäänsärkijän jälkeen olen varma, että tulemme Thommyn kanssa juttuun.
Istutan meidät kuitenkin Oodin hälisevään aulaan, ja Thommy kertoo taustastaan ja musiikistaan. Hän on elänyt nuoruutensa ja aikuistumisaikansa Kuusankoskella, missä levyn tekstit, runot ovat kirjoitettu. Tuo oli angstista nuoruusaikaa, elävää elämää, jolloin tajunnanvirta talletettiin runovihkoon. Runot käännettiin myöhemmin englanniksi ja äänitettiin silloisen bändin kanssa, jonka biiseistä Thommy on kääntänyt nyt takaisin suomen kielelle, koska alkuperäiset runot olivat vuosien saatossa kadonneet.
”Päivän tunteet minuutissa
Halogeenejä kromosomeissaan nuo valoa synnyttävät emät
Syövät tunteja, päiviäkin, nielevät minuutta” (1995)
Thommy kertoo bändistään, kuinka hän on itse soittanut ja äänittänyt levyn käytännössä itse. Masteroinnissa hän sai apuja, ja toisessa levyssä naisystävänsä Sara soitti melodicaa. Muuten bändissä on vain ja ainoastaan Thommy Öhman. Toki mieleenpainuvassa ja tasokkaassa videossa Aurinkokuntamme on hetero, näkyy videoalan ammattilaisten kädenjälki.
Thommyn tarinasta paistaa se, mikä niin kovin usein on totta. Eli taiteilijalta vaatii suuren ponnistuksen myydä ja markkinoida omaa tuotettaan. Varsinkaan ns. underground -taiteilijoilla ei ole mahdollisuutta palkata suuria markkinointikoneistoja, eikä biisit ilmesty radioiden soittolistoille. Kontaktien luominen, verkostoituminen ja muut markkinointiasiat eivät selvästi ole Thommyn mielipuuhaa. Kaikki tuo on musiikintekemisestä pois.
Oodissa hälinä kovenee, kun lapsiperheet pysähtyvät kohdallemme. Thommyn puheesta on vaikea saada selvää, koska hälinän lisäksi hänen puheäänensä on hiljainen. Aivan kuten Virtahepoyhdistelmässä, sanoista on vaikea saada selvää, niihin joutuu keskittymään ja volyymia on käännettävä kovemmalle.
Äänitiedostossa Thommy kertoo miten Virtahepoyhdistelmä sain nimensä.
”Nyt oli aika tehdä suomenkielistä musiikkia”
Säveltämisessä inspiraation lähteenä on usein konsolipelit. Tai niiden puute. Kun toinen tarttuu pelikonsoliin, tarttuu Thommy soittimiin ja alkaa pelaamaan. Välillä pelataan sotapelejä, kaahataan autolla ja toisaalla otetaan iisimmin. Ja tämä peli tallennetaan. Tosin usein jamittelusessioihin ei palata, vaan se jää äänipäiväkirjaan odottamaan lukemista. Thommy mainitsee äänipäiväkirjassa olevan biisejä jo kahdentoista päivän verran. Voisin kuvitella sieltä löytyvän mielenkiintoisia suomalaisen miehen tunnelmia.
Virtaheopoyhdistemältä on ilmestynyt kaksi digilevyä jotka ovat kuunneltavissa Spotifyssa. Digilevyt muodostuvat kolmesta käsinkaiverretusta vinyylijulkaisuista, jotka ovat julkaistu omalla Bassalva -merkillä.
Musiikki on ollut nuoresta lähtien Thommyn elämässä, ja onkin mielenkiintoista kuulla, kuinka monipuolista musiikkia hän on tehnyt. Englanninkielisestä rockista elektroniseen musiikkiin ja äänipäiväkirjan pitämisestä takaisin orgaanisten soittimien pariin. Mies ei ainakaan ole jämähtänyt paikalleen. Tulevaisuudessa on julkaisuvuorossa elektroninen musiikki. Mahdollisesti levy, kenties videokin tullaan näkemään. Odotan mielenkiinnolla.
Virtahepoyhdistelmä Instagramissa
Artikkelikuva: Juha Kinnunen
Kulttuuriuutinen 