Teatteri Quo Vadiksen näytelmä Sisarelleni saa ensi-iltansa elokuun lopulla. Sisarusten tarinasta sekä Quo Vadiksesta Kulttuuriuutiseen vastasi kirjoittaja-ohjaaja Marko Järvikallas.
Miten idea Sisarelleni -esitykseen syntyi?
Olen kirjoittanut aiemminkin itseään etsivistä sisaruksista, joita riivaa itsetuhoinen, käänteinen elämännälkä. Jollakin tapaa tämän näytelmän sisarukset ovat sukulaissieluja aiemmille. Genet´n klassikko ”Piiat” vaikuttaa myös vahvasti näytelmän taustalla. Siinä toinen piioista esittää ”emäntää” tämän poissa ollessa. Yhteiskuntaluokat törmäävät masokistisissa leikeissä. Joten ajatus on vanha, vaivaamaan jäänyt, toistaiseksi loppuun kaluamaton.
Sisarelleni idea on pohjimmiltaan yksinkertainen: sisarukset yrittävät hallita hallitsematonta maailmaa ottamalla erinäisiä rooleja. Roolien sisällä he ovat vahvoja, valmiita kohtaamaan mitä tahansa vastoinkäymisiä – ja myös toisensa. Naapurin miehelle käy ikävästi kun hän joutuu keskelle tätä identiteetti-sirkusta.
Olen käynnistänyt produktion ja kirjoittanut näytelmän, mutta materiaalia on luotu improvisaatiometodilla yhdessä näyttelijöiden kanssa. Minerva Kauton, Maija Rissasen ja Jan-Christian Söderholmin osuus teoksen ideoinnissa on merkittävä.
Miten kuvailette Sisarelleni -esityksen ja yhteiskuntamme suhdetta?
Näytelmän sisarukset joutuvat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. He elävät yhteiskunnassa, jonka säännöt ovat ristiriitaisia, hämmentäviä, aikuisten sääntöjä. Heitä kohdellaan samaan aikaan sekä lapsina, että seksuaalisen halun kohteina. Kun asiat alkavat kääntymään yhä huonompaan suuntaan, syntyy tarve löytää syyllinen. Naapuriin muuttanut keski-ikäinen mies valikoituu uhriksi. Mutta onko hän syypää mihinkään?
Meidän aikamme tarjoaa lukemattoman määrän rooleja, näennäisesti yksilöllisiä keinoja hallita ja selvitä. Nuoret aikuiset ovat keskeinen kohderyhmä. Vastuu kuuluu vanhemmille, mutta se kuuluu myös nuorille itselleen. Miten nähdä kuvien ja mielikuvien taakse? Miten luovia tarjonnan lävitse kadottamatta itseään? Miten toimia ilman että vahingoittaa itseään tai muita?
Mistä Teatteri Quo Vadis inspiroituu?
Teatteri Quo Vadis inspiroituu etsimisestä. Etsiä uutta näyttämökieltä, uusia kiinnostavia aiheita – ydin on aina lopulta sisällössä. Quo Vadis tekee paljon töitä muiden teattereiden ja freelancereiden kanssa. Quo Vadis inspiroituu ihmisistä, jotka tuovat työskentelyyn uusia lähestymistapoja, uusia ajatuksia, tuoretta henkeä. Quo Vadis inspiroituu elämästä.
Mistä Quo Vadis haaveilee?
Quo Vadis on aina ollut kansainvälisesti toimiva teatteri. Esim. tänä vuonna esityksiä on Suomen lisäksi Ranskassa ja Ruotsissa. Quo Vadis haaveilee kasvavasta kansainvälisestä toiminnasta ja pöyristyttävästä maailmanmaineesta.
Quo Vadis haaveilee myös rahasta! Harkinnanvarainen, vuosittainen tuki ei tee mahdolliseksi pitkäjänteistä suunnittelua. Kaikki teatterissa toimivat taiteilijat ovat ammattilaisia. Quo Vadiksen lisäksi jokainen toimii freelancerina muissa produktioissa, koska toistaiseksi teatteri ei pysty takaamaan vuosittaisia tuloja sen jäsenille.
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teatterilla on?
Tulevaisuudessa näkyy kasvava määrä yhteistuotantoja sekä kotimaisten että ulkomaisten tahojen kanssa. Neuvotteluja käydään parhaillaan usealla suunnalla.
Tulevaisuudessa näkyy draamaa, musiikkia, tanssia ja kuvataiteita. Tulemme jatkamaan poikkitaiteellisten, taiteellisesti tinkimättömien hankkeiden parissa.
Quo Vadis on perustettu vuonna 1985. Teatteri on alusta lähtien toiminut kiertävänä teatterina. Aika ajoin kysymme itseltämme voisiko teatteri olla talo?
Artikkeli- ja juttukuvat: Ida Stenros
Kuvissa: Maija Rissanen ja Minerva Kautto
Linkkejä:
Kulttuuriuutinen 