Kulttuuriuutinen

Humu Records julkaisi 1.6. (proto) Torvisen ”Suomen Teiniliitto 1939-1984” -albumin digitaalisessa muodossa sekä c-kasettina. Kun kuuntelin levyn läpi, olin kärsimätön, nauratti ja hieman ärsyttikin. Levy nostatti paljon tunteita. Musiikkityyli on niin erikoinen, että sitä on mahdoton kategorisoida. Eikä sitä tarvitsekaan. Torvisen kuvaus Itä-Suomi-rockista sopii minustakin musiikkityyliin: ”On rosoa, melua ja ahdistusta, mutta ehkä myös kauneutta.” Timo Torvinen vastasi Kulttuuriuutisen haastattelupyyntöön.

 

Kuka olet?

Olen Timo Torvinen, 34, joensuulainen muusikko ja kirjastonhoitaja. Musiikkia olen tehnyt teini-iästä alkaen, päivätyöni kirjastossa aloitin puolestaan noin 5 vuotta sitten. Olen soittanut vuosien varrella useissa bändeissä, joista pitkäikäisin lienee Heko ja Hurjat Pojat, jolla julkaisimme ensimmäisen itse monistetun cd-r-äänitteen vuonna 2002. Yhtyeen ensimmäinen virallinen julkaisu oli vuoden 2012 kokoelma, joka sisälsi aiempia pienoisäänitteitä. Olen ollut laulajana, kitaristina ja lauluntekijänä Eläin-yhtyeessä, joka julkaisi kolme albumia vuosina 2010-2013. Sooloilun aloitin kolmekymppisenä, ensimmäinen (proto)Torvinen-kasetti julkaistiin keväällä 2015. Soitan ja teen kappaleita myös Laura Kaljusen kanssa Sisko-yhtyeessä.

Olen melko tavallinen asioiden tilasta huolestunut tyyppi. Pyrin lukemaan mahdollisimman paljon jo ammattini vuoksi, mutta myös koska yritän kovasti ymmärtää. Kuuntelen tietysti paljon etenkin popmusiikkia ja joskus pelaan videopelejä tai katson hömppää. Suosikkivärejäni ovat vaaleanpunainen, vaaleansininen ja vihreä, mutta pukeutumisen perusteella muistutan hiukan varista, jolla on siniset farkut. Olen kasvissyöjä, mutta pidän herkuista ja epäterveellisistä ruoista. Paras vuodenaika on talvi, koska silloin kaikki on normaalia, eli hämärää ja arkista. Asun Joensuussa 30-luvulla rakennetussa omakotitalossa perheeni kanssa. Kesällä on ihanaa istuskella omalla pihalla ja katsoa, kun lapsi leikkii.

Pidän ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä, mutta sosiaalisissa tilanteissa saatan olla ujo ja nolo. Olen mielestäni huono markkinoimaan itseäni ja verkostoitumaan, mutta toisaalta en jaksa hirveästi uskoa mihinkään markkinahölynpölyyn sijoituksista tai pääomista. Tärkeintä on mielekäs toiminta. Innostun aika helposti erilaisista luovista projekteista ja välillä on vaikeaa löytää aikaa kaikkeen, mitä haluaisi tehdä.

Olen kova stressaamaan ja ahdistus on melko tavallinen vieras elämässäni. Koen olevani kuitenkin aika onnekas. Haluan uskoa rakkauteen ja ihmisten hyvään tahtoon. Hyvään pyrin yleensä itsekin, mutta mitenkään erityisen ”hyvä tyyppi” en mielestäni ole.

 

 

Miten kuvailet taidettasi?

Mitään yhtä musiikkigenreä on vaikea sanoa. Punk on kulkenut tavalla tai toisella mukana koko ajan. Puhun mielelläni ”Itä-Suomi-rockista”, jos joku sattuu kysymään. Se tarkoittaa sitä, että tekemisessäni on rosoa, melua ja ahdistusta, mutta ehkä myös kauneutta. Hekot on vinksahtanutta ja osin vitsikästäkin psykedeliaa ja höpsöttelyä. Eläin on aika negatiivista ja yhteiskuntakriittistä rokkia, jollain tapaa nyrjähtäneeksi on sitäkin kutsuttu. Sisko-yhtyeessä paukkuu rumpukone ja soi dark wave sekä 80-luku.

(proto)Torvisen tekemiset ovat puolestaan kokeilua. Se lienee jonkinlainen synteesi edellä mainituista osasista. Popmusiikin kentällä sekin kuitenkin toimii, jossain siellä marginaalissa. Se on myös ainoa yhtyeeni tai projektini, jossa päätän itse kaikesta. Ensimmäinen äänite oli melko synteettinen ja ainoa ”perinteinen” soitin oli sähkökitara. Uudella äänitteellä puolestaan soi ”oikeat” rummut, eikä synteettisyys muutenkaan ole niin suuressa roolissa. Uuden albumin äänet syntyvät enimmäkseen hiukan epävireisistä ja säröisistä kielisoittimista. Syntetisaattorit ovat kuitenkin ainutlaatuisia ja tarpeellisia, koska millään muulla perinteisellä soittimella en osaa muodostaa aivan niin häiriintyneitä ääniä. Parin viime vuoden ajan olen soittanut (proto)Torvis-keikat yksin. Livetilanteessa välineinä toimivat sähkökitara ja kaikulaite, muu taustasäestys ja ohjelmoitu meteli tulevat samplerista.

Kirjoitan lauluja usein melko negatiivisista asioista. Ja vaikka sanoin juuri pyrkiväni elämässä hyvään, ei lauluissa anneta välttämättä kovin myönteistä kuvaa elämästä ja maailmasta. Puolet uuden äänitteen kappaleista kertoo mielenterveysongelmista tai arkisista ja vähemmän arkisista peloista. Muitakin kappaleita leimaa tietty levottomuus ja epämääräisyys. Ymmärrän, että kaikki eivät voi sulattaa tätä negatiivisuutta, mutta tekstin maailmassa täytyy olla täydellinen vapaus käsitellä mitä tahansa asiaa.

Nyt hävettää tämänkin avautuminen. Usein saa hävetä. Tiivistäen: haluan saada ihmiset ajattelemaan. Ehkä myös vähän itkemään, mutta ehdottomasti myös nauramaan.

 

Mistä inspiroidut?

Inspiroidun kirkkaista ajatuksista ja rajoja häivyttävästä taiteesta. Esimerkiksi parhaat scifi-kirjat saattavat löytyä aivan muualta kuin genren omasta hyllystä. Inspiroidun ystävistä. Ja hyvistä keikoista! Viime aikoina huomaan inspiroituneeni todella paljon muiden tekemisistä. Tietenkin oman tekemisen taustalla vaikuttavat murrosiästä lähtien aivoissa muhineet Bowiet ja Iggy Popit, mutta myös suurinpiirtein samanikäisten aikalaisten tapa tehdä musiikkia tai taidetta inspiroi kovasti.

Hiukan noloa on myös myöntää, että inspiroidun erilaisista soittolaitteista. Rakastan säröpedaaleja ja kaikulaitteita, sekä tietenkin rumpukoneita ja syntikoita. Mikä tahansa ei kuitenkaan kelpaa. En osaa esimerkiksi soittaa kovin kalliilla instrumenteilla, vaan hinnan ja laadun on kohdattava. Tietenkin 40 vuotta vanhassa Moogissa olisi paras ja hienoin soundi, mutta ystävältäni kymmenen vuotta sitten ostetussa Microkorgissa (200 €, kiitos Eino!) on melkein yhtä hyvä, ja se kelpaa. Ja sillä voi tehdä niin paljon muutakin.

Usein inspiroidun myös itse työprosessista.

 

 

 

Mistä haaveilet?

Suuressa mittakaavassa haaveilen reilummasta ja tasa-arvoisemmasta maailmasta, jossa olisi vähemmän vihaa, pelkoa ja väkivaltaa.

Pienemmässä mittakaavassa haaveilen kodin remontin valmistumisesta. Kaikkea muuta on jo tarpeeksi.

 

Mitä sinulla on nyt meneillään?

(proto)Torviselle on sovittu uuden kasetin tiimoilta keikkoja, joita varten harjoittelen. Sisko-yhtyeen ensimmäinen albumi on myös työn alla, minkä valmistumisen jälkeen alan kirjoittaa ja äänittää taas seuraavaa omaa albumiani. Suunnitteilla on teatteriprojekti, johon on tarkoitus tehdä musiikkia. Hurjilla pojilla sen sijaan suunnittelemme fantasia-aiheista proto-hevilevyä. Toiveena on myös saada kasaan Mad Maxin ja muiden vastaavien teosten inspiroima heviyhtye työkaverin kanssa.

 

Tulevat keikat:

(1.6. LaBarre, Joensuu: levynjulkistuskeikka)
8.6.2018 Bar 15, Seinäjoki
4.7. 2018 Rock House Kulma, Kajaani
12.7.2018 Kerubi, Joensuu

Netti:

http://metatorvinen.blogspot.fi/
https://prototorvinen.bandcamp.com/
https://www.youtube.com/channel/UCNkLZXxNSvY_S1JRKt0z71w

Humulaisten FB:
https://www.facebook.com/humurecords/

Artikkelikuva: Heikki Pölönen

Juttukuva: Timo Torvinen