Groteskia taidetta – Vili von Nissinen

Vili von Nissinen tekee mm. avantgardistisia ja humoristisia performansseja. Vilille esitettiin Viisi kysymystä.

 

Kuka olet?

Oon esitys- ja kuvataiteilija Vili von Nissinen. Olin Teemu Mäen opetuslapsena Aalto-Artsissa, ja tutkintotodistukissa lukee Taiteen maisteri ja Kuvataiteilija-AMK. Olen myös  gradua vaille valmis Teatteritaiteen maisteri. Liikun sujuvasti ns ”vakavan” taiteen ja estraditaiteen välimaastoissa. Teen keikkaa ja performansseja drag hahmossani, Anita Bangina ja tarpeen tullen myös roastaan ja toimin muusikkona. Renessanssinero en ole, mutta ehkä sellainen taidemaailman Jack-of-all-trades.

 

Miten kuvailet taidettasi?

Jotkut tekee burleskia, mä teen groteskia, näin mä tätä mun taidetta oon viimeaikoina ajatellut. Jotkut tekee kaunista ja salonkikelpoista, mä taas enemmän punk-asenteella ja uskallan näyttää rumiakin asioita maailmasta. Mä katselen maailmaa karnevalististen queer-linssien läpi. Pyrin huumorin kautta lähestymään arkipäiväisiä asioita ja kommentoimaan maailmalla tapahtumia asioita.

Mulle aika harva asia on niin ”pyhä” etten voisi käsitellä sitä. Välillä myös vakavoidun taiteen äärellä. Esimerkiksi keväällä tekemäni Sisällissota-videoperformanssisarja on epätyypillistä minua. Sarja on perusluonteeltaan rauhallinen ja lähempänä klassista performanssitaidetta, kuin muu tekemiseni.

Teokseni menevät aina idea edellä ja kunkin teoksen muoto valikoituu sen mukaan, mikä ideaa palvelee parhaiten: on se sitten esitystä, videota tai piirustusta. Mulle on myös tärkeää, että taiteen sisältö löytyy teoksesta itsestään, ei jostain viitekehyksestä, filosofisesta keskustelusta tms asiasta, joka täytyy tuntea ja ymmärtää, että löytää teoksesta mitään sisältöä.

Tämän vuoden oon keskittänyt taiteeni esittämisen live-esitysten lisäksi Instagramiin. Haluan madaltaa kynnystä katsoa taidetta. Instagramissa tavoitan myös suuremman yleisön, mitä esim. gallerianäyttelyllä tavoittaisin. On myös hauskaa leikkiä sosiaalisen median konventioilla taidetta tehtäessä. Lisäksi Instagramin videoiden kestorajoitukset pakottavat videot sen verta lyhyiksi, että kiireinenkin ihminen ehtii katsoa sitä tarpeeksi.

Päätökseni julkaista tämän vuoden aikana jokaisena päivä jotain Instagramiin pakottaa myös itseä tekemään koko aika juttua ja olemaan vähemmän itsekriittinen. Ehkä osittain tämänkin takia tänä vuonna on tullut tehtyjä juttuja ihan vaan koska niiden tekeminen tuntui hauskalta. Kyllä ihmiset löytää niistäkin halutessaan merkityksiä.

 

Mistä inspiroidut?

Mä käytän tosi paljon omaelämäkerrallista aineistoa teosteni pohjana. Henkilökohtaisen kautta pystyn tarjoamaan samaistumiskohteita katsojille. Henkilökohtaisten teemojen käsittely antaa mulle mahdollisuuden olla myös herkempi ja haavoittuvaisempi taiteessani, ei vain kärkäs humoristi.

Usein ideat lähtee siitä, että jokin asia ärsyttää mua. On se sitten omassa arkielämässä tai politiikassa. Uutiset, akateemiset tutkimukset, Haute Couture-muoti, oudot historialliset faktat, esoteria ja okkultismi, LGBTQIA-teemat ja erilaiset alakulttuurit inspiroivat myös. Populaarikulttuuri ylipäätään, mutta erityisesti elokuvat, tv-sarjat ja musiikki. David Lynchin tuotanto on sellainen aina hyvä paikka ammentaa, samoin Pedro Almodovarin leffat. Uusin löytöni on Vladislav Mamyshev-Monroe. Hänen näyttelyään Kiasmassa katsoessaan tuntui väliin, kuin peiliin olisi katsonut!

Yksi iso vaikutin mulle on myös matkustaminen. Tarvitsen säännöllisin väliajoin maiseman vaihdoksen. Muutoin ajatukset lukkiutuvat ja ideoita ei synny. Hyvin usein päädyn Lontooseen, josta saa imettyä itseensä vaikutteita kerralla useammastakin lähteestä, niin näyttelyistä kuin esityksistäkin. Aktiivisena päivänä kierrän aamupäivän museoita ja iltapäivällä ja illalla teatteria, erityisesti musikaaleja. Tällä hetkellä tosin veri vetää Marokkoon. Ehkäpä talvea pakoon sinne sitten!

 

Mistä haaveilet?

Musta olis mahtavaa, jos vois olla taloudellisesti riippumaton, ja seurata vain omia intohimojaan taiteen parissa. Keskittyä siihen täysillä. Mä haluaisin päästä myös tekemään enemmän musiikkiteatteria. Voisin siinä yhdistää paremmin mun intohimot musiikkona ja esiintyvänä taiteilijana. Oon ajatellut, että mun ”Anita Bang”-esitykset on pienoismusikaaleja. Anita ei koskaan lip-synccaa vaan laulaa suurimmaksi osaksi aina itse. Musta olis tosi huikeaa päästä tekemään roolia jossain Stephen Sondheimin musikaalissa tai Hedwig and the Angry Inchin nimiroolia.

 

Mitä sinulla on nyt meneillään? 

Työstän nyt pelillistä ja immersiivistä osallistavaa teosta Suomen sisällissodan vankileireistä kesäkuuksi Mänttä-Vilppulaan (15. ja 20.6) ja syksylle Helsinkiin. Prokkiksesta voi lukea lisää: https://vihanitkuvirsi2018.wordpress.com. Lisäksi työn alla on omaelämäkerrallinen queer-monologiesitys, jonka kanssa toivottavasti pääsisi kiertämään Suomea.

Vili von Nissen taiteeseen voit tutustua myös Instagramissa ja hänen kotisivullaan.

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s