Kulttuuriuutinen

Viisi kysymystä värikkään ja synkän taiteen luojalle, Henri Tuomiselle.

 

Kuka olet?

Opiskelen kolmatta vuotta kuvataidetta Turun taideakatemiassa. Olen keskittynyt opinnoissani maalausilmaisuun ja maalaan pääasiassa öljyväritekniikalla. Aiemmin tein tussi- ja hiilipiirroksia. Piirrän paljon ja olen hiljattain kokeillut taidelitografian tekemistä. Harrastan lukemista, elokuvien katsomista, musiikin kuuntelua ja pyöräilyä.

 

 

Miten kuvailet taidettasi?

Töissäni toistuvat usein orgaaniset muodot, erilaiset pinnat, maisemallisuus ja tilallisuus. Teoksissani pyrin yhdistelemään ekspressiivistä maalausjälkeä ja tarkkaan rajattuja pintoja. Työni ovat usein synkähköjä, mutta samalla värikkäitä. On kiinnostavaa tehdä kontrasteja ja jännitteitä maalauksen sisälle. Tunnelman luominen on minulle tärkeää. Haluan saada maalauksiini voimaa ja hienovaraisuutta sopivassa suhteessa.

 

Mistä inspiroidut?

Töideni lähtökohtana on usein jokin kiinnostava paikka tai kuva, joka on jäänyt mieleeni. Osa teosteni aiheista tulee ajankohtaisista teemoista, mutta toisaalta ammennan myös alitajuntani sopukoista. Asiat, joissa on samanaikaisesti jotain tuttua ja häiritsevää, kiehtovat minua. Viime aikoina olen innostunut taidemaalari Francis Baconin maalauksista, jotka ovat oudon tilallisia ja lihallisia. Vaikutun David Lynchin uhkaavista ja tunnelmallisista elokuvista, joissa näkyy vaikutteita Baconin taiteesta ja muustakin kuvataiteesta. Lynchhän aloitti kuvataiteen parissa ennen kuin siirtyi tekemään liikkuvaa kuvaa. Lynchin litografiatyötkin ovat upeita.

 

 

Mistä haaveilet?

Pyrin tekemään asioita, jotka veisivät omaa taiteellista ilmaisuani eteenpäin. Valmistuttuani haluan saada teoksiani esille ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin. Taiteilijan leipä on kapea ja elanto pieninä murusina maailmalla, mutta unelmani on, että voisin elättää itseni taiteen tekemisellä.

 

Mitä sinulla on nyt meneillään?

Meneillään olevien opiskeluideni lisäksi valmistelen maalaussarjaa, joka liittyy opinnäytetyöhöni. Tarkastelukohteenani on tilan ja väkivallan suhde. Talo voi näyttää ulospäin tavalliselta ja siinä on hoidettu puutarha, mutta sen sisällä tapahtuu hirveyksiä. Koti ja rakennukset ovat kiinnostavia psykologisesti tarkasteltuna; talo vertautuu ihmisen psyyken kerroksiin.

 

Henrin töitä löytää myös blogista, Taikosta ja Instagramista