Mari Rantasila on ohjannut Kansallisteatteriin näytelmän Masennuskomedia, mikä on kuvaus työelämästä ja ihmisen arvoista. Sen on käsikirjoittanut Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi. Työ ei jakaudu tasaisesti. Joillain on työtaakka niin suuri, että murtuvat sen alle, ja toisilla ei ole työtä lainkaan. Joillekin työ merkitsee uraa, rahaa, kunnioitusta ja statusta. Toisille työ voi olla vain välttämätön osa elämää, jotta saa ruoan pöytään. Masennuskomediassa yli viisikymppinen Eeva joutui omien arvojensa kanssa ristiriitaan, ja yhteentörmäys myös poikansa arvojen kanssa oli lopulta liikaa Eevan mielenterveydelle.
-Ihmisen tulisi nähdä itsensä ulkopuolelta ja ajoissa. Tunnistamaan asioita ja nauramaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Siksi tuo juttu piti tehdä.
Idea masennuskomediaan
Rantasila kertoo pitkään miettineensä elokuvan aihetta työn ja mielenterveyden yhteydestä. Yli viisikymppisten sukupolvi on kovin työorientoitunutta, ja vaikka siinä on paljon hyvää, on asioissa myös toinen puoli. Joskus kärjistynyt tilanne voi johtaa siihen, että ongelmat ovat jo niin pitkällä, että työkyvyn palautuminen vaatii kuntouttamista.
Vieraillessaan mielenterveyskuntoutujien työkeskuksessa hän huomasi, miten kunnioittavasti ihmisiä siellä kohdellaan. Jokainen teki töitä omien voimavarojensa ja vahvuuksien puitteissa. Usein ”oikeissa töissä” ei huomioida ihmisen yksilöllisiä, persoonallisia ominaisuuksia kuten työkeskuksessa. Miksi? Elokuvaa ideasta ei tullut, mutta siitä sai hyvän näytelmän käsikirjoituksen. Kansallisteatterissa se pyörii nyt täysille saleille.
Naisen asema taidekentällä
Masennuskomedian päähenkilö on yli viisikymppinen nainen, joille rooleja on Rantasilan mukaan Suomessa aivan liian vähän. Yhteiskunta on tosin muutoksessa, ja naisnäyttelijät alkavat pikkuhiljaa saamaan myös tärkeitä draamarooleja. Naisia aletaan arvostamaan ja näkemään samanlaisina taiteilijoina kuin miehet. Aiemmin kun puhuttiin taiteilijoista, se tarkoitti usein miestä. Naisilla oli etuliite naistaiteilija.
-Isoja yhteiskunnallisia asioita käsitellään liian usein miehen kautta. Kun niitä käsitellään naisten kautta, se jotenkin koetaan vain naisten jutuksi. Kuitenkin nainen ja mies ovat molemmat ihmisiä.
#Metoo -kampanjassa Mari näkee paljon positiivista, koska nyt naiset uskaltavat ottaa epäkohtia esiin, ja häiriköt ovat varmasti tarkempia käytöksessään.
-Olen feministi. Minulle se tarkoittaa tasa-arvoa. Olen aina ollut feministi ja tulen olemaan.
Suomi näyttämönä
Yhteiskunta tuntuu jakautuvan yhä syvemmin luokka-yhteiskunnaksi, ja alemmissa luokissa työtä ei voida valita. Se otetaan vastaan eikä sitä voida kritisoida, paitsi somessa. Toisaalta taas huono johtajuus mahdollistaa sen, ettei työntekijöistä pidetä huolta, ei tiedetä tai ei välitetä, missä vaiheessa työtaakka on kasvanut mahdottomaksi hoitaa. Työntekijät itse eivät ehdi tai ymmärrä pysähtyä miettimään onko tekemisessä enää mitään järkeä. Toteutetaanko niitä arvoja mitä halutaan? Tiedetäänkö mitä elämältä halutaan?
Mari Rantasila kävi teatterikorkeakoulun aikana, jolloin Jouko Turkka oli rehtorina ja näyttelijän- ja ohjaajantyön professorina. Turkan tuotannosta paistaa halu muuttaa yhteiskuntaa, ja osoittaa sen kipupisteitä. Rantasilalla on tietyllä tavalla samanlainen ajatus teatterista ja elokuvasta. Masennuskomediassa haluttiin ottaa komediallinen näkökulma, koska asioita on tuolloin helpompi vastaanottaa. Nauru antaa armoa.
-Minulla on aina, kaikissa jutuissa oli se aikuisten tai lasten kulttuuria, joku isompi missio takana. Jos ei muuta, niin tietty maailmankuva, jota haluan välittää.
Rantasila toivoo Masennuskomedian kiertävän myös maakuntia, koska siinä olisi hyvä rooli viisikymppiselle naiselle, eikä kokonaisuus olisi mahdoton pieneenkään teatteriin. Seitsemän näyttelijän porukka on helposti saatavissa kokoon. Myös työyhteisöjen olisi hyvä käydä se katsomassa. Ei sen vuoksi, että jotain osoitettaisiin sormella, vaan koska pysähtyminen vaatii joskus astumisen itsensä ulkopuolelle, nähdä asiat muiden esittämänä.
Aikataulutusta ja priorisointia
Rantasila on näyttelijä, ohjaaja, sanoittaja ja laulaja, joten työkenttä on laaja. Hän kertoo, että elokuvaa lähdetään tekemään, jos siihen saadaan rahoitus. Näyttelijäntöihin häntä yleensä pyydetään, ja laulukeikkoja voi myydä. Valitettavasti usein työt kasaantuvat ja tuolloin joistain on pakko kieltäytyä. Kaikille jutuille on kuitenkin löydettävä tarpeeksi aikaa. Töitä alalla riittää, mutta kaikesta ei saa palkkaa.
-Kun tekee kolmea ammattia ja jostain on pitkään taukoa, tulee sitä ikävä.
Mieleenpainuvimmat kokemukset pitkältä uralta
Ensimmäinen hitti Rantasilalla oli 80-luvun lopulla naisen seksuaalisuudesta kertova biisi ”Auringossa”. Biisi oli Suomessa tuolloin paljon aikaansa edellä, ja sitä kuunnellessa punasteltiin. Nyt aika on toinen, ja toivottavasti biisi löydetään uudestaan. Kaipuun kääntöpiiri -albumi on sensuellilla ja positiivisella ilmeellään edelleen yksi haastattelijan suosikkilevyistä.
Risto Räppääjät avasivat aivan uuden maailman lastenelokuvissa. Ohjaaja Rantasila kertoo, että Räppääjät olivat tuotannoltaan hyvin tarkkaan harkittuja, pienintä yksityiskohtaa myöten.
-Koska olen ollut yli 30-vuotta alalla, jokaisella eri alueella on omansa. Laulajana ehdottomasti Vain rakkaus albumi, mistä sain kultalevyn.
Näyttelijäntöistä Pakanamaan kartta vuodelta -90, sekä TV-sarja Raid, tottakai. Elokuva Henkesi edestä, mistä sain Jussipatsaan, oli tosi merkittävä rooli. Tärkeitä ovat myös Jälkilämpö TV-sarja, missä Julian rooli oli minulle läheinen, sekä Joulumaa-elokuva, mikä pyörii edelleen elokuvateattereissa.
Ohjaajantyöstä ensimmäinen lyhytelokuva on tärkeä, eli Greippi. Sitten Räppääjät ilman muuta. Niistä lähti Suomessa lastenelokuvien buumi. Aiemmin Suomessa julkaistiin suunnilleen yksi lastenelokuva vuodessa, mutta Räppääjien jälkeen niitä on alkanut ilmestymään useampia. Ja minulla on uusi elokuva tulossa kuluvana vuonna, Puluboin ja ponin leffa saa ensi-iltansa 3.8.2018.
Elätkö nyt unelmaasi?
-Tietyssä mielessä kyllä. Tätä halusin lapsesta asti. Se mikä oli silloin leikkiä, on nyt ammatti. En olisi onnellinen, jos tekisin jotain muuta.
Keskustelumme soljui Suomen yhteiskunnan tilaan, historiaan ja somen plussiin ja miinuksiin. Kävi selväksi, että Mari Rantasila on huumorintajuinen, älykäs ja luova persoona, jonka taide on piristävää ja herättävää. Toivottavasti hän jatkaa linjallaan tuotteliaana ja yhteiskuntaa kuvailevana taiteilijana. Niitä Suomi tarvitsee.
Kansallisteatteri ja Masennuskomedia
Kuvat Mari Rantasilan kotisivulta
Kulttuuriuutinen 