Kulttuuriuutinen

Joonas Rinta-Kanto on vaihtanut työhuoneensa Pasilasta Kallioon ja tapaan hänet paikallisessa kahvilassa, minne hän kellontarkasti astuu sovittuna aikana. Tapaan sarjakuvataiteilijan, joka on tuonut paljon hätkähdyttäviä ilon ja naurun täyttämiä hetkiä Kulttuurikurkon päiviin. Kahvit ovat läikkyneet paidalle naurunremakan yllättämänä. Harvoin sarjakuvan äärellä nauraa ääneen, mutta Joonaksen luoma Fok_It -sarjakuva onnistuu siinä melkein päivittäin. Omalaatuiset keskustelut ja pohdinnat, sekä erikoiset hahmot ilahduttavat lukijoita HS:n Nyt-liitteen nettiversiossa.

 

Fok_It -sarjakuvan alku

Joonas kertoo ammatinvalinnan tulleen itselleenkin hieman yllätyksenä. Siis että sarjakuvien piirtämisestä loppujen lopuksi tuli ihan ammatti. Hän oli pitkään unelmoinut elättävänsä itsensä tekemällä sarjakuvia, ja nyt elää unelmaansa, vaikka luomisen prosessi on välillä tuskallista.

Sarjakuva ilmestyi aluksi Joonaksen blogissa ja stripeiksi, lyhyiksi sarjakuviksi, se vain jotenkin muodostui. Aluksi stripeillä nauratettiin omia kavereita ja pikkuhiljaa sarjakuvan kulttimaine alkoi kasvamaan, ja siitä kaikki pikkuhiljaa alkoi rullaamaan. Asiat eivät olisi luistaneet näin ilman nettiä ja sosiaalista mediaa, koska kynnys materiaalin julkaisemiseksi on pieni. Eikä Joonas muutenkaan usko, että moni kustantaja olisi ottanut sarjakuvaa julkaistavaksi, jos olisi sitä vienyt kustantamoihin henkilökohtaisesti paperiversiona. Ja nyt kahdeksan vuotta homman aloittamisesta, seitsemän Fok_It -kirjaa on jo julkaistu.

Miten onnistut luomaan toistuvasti uusia ja positiivisesti vinksahtaneita strippejä?

-En tiedä olenko vieläkään huomannut sitä. Omille jutuilleni olen aika kriittinen ja niille on aika hankala nauraa. Tekovaiheessa on tullut muutaman kerran mieleen, että onhan tämä strippi aika hauska, mutta kun sen on laittanut nettiin, olenkin huomannut, ettei se niin hauska ollutkaan. Ja mikä itsestäni on ollut jopa nolon huono, onkin ollut yleisön mielestä hauska. Olen huono näkemään mikä omista stripeistäni on hauska ja mikä ei.

 

Hahmot

Pitkään sarjakuvassa ei ollut vakihahmoja, siihen hahmoteltiin vaan erilaisia ihmisiä. Ehkä jotkut vähän näyttivätkin toisiltaan, mikä tosin oli sattumaa. Jossakin välissä syntyi kuitenkin voimaeläin -konsepti, mikä muodostui maanantain teemaksi. Säihkyturpa oli vakihahmoista ensimmäisiä.

-En muista tarkkaan mistä se idea lähti, mutta sen oli tarkoitus olla viiden päivän, stripin, pituinen juttu. Mies on niin väsynyt maanantaina, että hän näkee yksisarvisen, eikä kukaan muu. Tämä väsynyt mies on siis aivan pimahtanut. Tästä muodostui tuolloin ylivoimaisesti suosituimmaksi jutuksi. Se sitten vain jäi sarjakuvaan elämään. Nyt on tullut uusia voimaeläin hahmoja ja joitain ihmishahmoja on myös tullut lisää jäädäkseen. Mutta en osaa sanoa mistä nuo ovat syntyneet, kenties jostain omasta väsyneisyydestäni…

Joonas kertoo oman lempihahmon vaihtelevan. Joskus ideoita saa kanavoitua helpommin tiettyyn hahmoon. Maanantaiksi ja perjantaiksi ovat muodostuneet tietyt ideat, eli maanantaina on voimaeläin tai laajennettuna voi olla myös puhuva pitsa tai vastaava. Perjantaina hahmoilla on usein viikonloppu mielessä. Tästä tavasta on myös muodostunut Joonakselle jonkinlainen pieni rasite.

 

Fok_It huumorin inspiraatio

Sarjakuvan jutut tulevat harvoin elävästä elämästä, Joonas kertoo. Keskustelutyyli voi juontua sieltä, mutta loppujen lopuksi on vaikeata jäljittää mistä huumori pursuaa. Piirtämisen prosessi alkaa piirtämällä hahmojen päitä valmiiksi, ja jutut sitten tulla sitten myöhemmin. Ne sitten muutaman kummituksen kautta alkavat muodostumaan julkaistavaan muotoon. Jossakin vaiheessa kaikki alkaa vain soljumaan eteenpäin.

-Strippeihin on usein saatu hyvä tunnelma, jotenkin epämääräinen, esimerkiksi pieni hetki keskustelusta kahvilassa.

Joonas sanoo, ettei ole varastanut kavereidensa juttuja sarjakuvaan, mutta moni tuntematon henkilö on tullut kysymään onko heitä salakuunneltu, kun jutut ovat aivan kuin heidän elämästään.

 

Taiteilijan tuska

Vähintään kerran viikossa tulee tilanne, jolloin luomistyö ei suju. Itseluottamus on kuitenkin kohdallaan, ja Joonas on vuosien varrella oppinut luottamaan siihen, että stripit ovat valmiita aikataulussaan.  Toki välillä tulee huteja ja joskus ne väkisin tehdyt jutut ovatkin hittejä.

Joskus yhtäkään sarjakuvaa ei jäänyt julkaisematta. Nyt on tilanne, että joinain viikkoina tehty ylimääräinen strippi ja nyt taskussa on jonkinlainen pieni hätävara. Tosin niitä ei voi liian kauaa pantata, muuten jutut vanhenevat. Pilke silmäkulmassa Joonas toteaa, että kun strippejä on sata valmiina, hän lähettää ne kaikki eteenpäin ja jää pitkälle lomalle.

Ketkä ovat lukijoitasi?

-En tiedä. Olen miettinyt lukijoiden olevan lähellä omaa ikäluokkaani, mutta sarjakuvafestareilla on paljastunut minulla olevan myös vanhempia faneja.  Facebookin statistiikka voisi paljastaa enemmän. Seuraajia on kuitenkin jo yli 30000 henkilöä.

 

 

Sarjakuvat ovat otettu Joonas Rinta-Kannon blogista.