Jumalan lahja ja Kaunis eläin

Kulttuurikurkolla oli ilo ja etuoikeus tavata artisti, joka on tehnyt kaksi tärkeää levyä 90-luvun alussa. Nuo levyt ovat toimineet kaverina ja terapeuttina niin myötä- kuin vastamäessä. Niihin olen palannut uudestaan ja uudestaan, sekä löytänyt niistä uusia ulottuvuuksia, mystiikkaa. Levyistä huokuva asenne ja biisien ihmissuhdetarinat ovat Suomessa täysin omalaatuisia ja osuvia.  Halusin tietää miten levyt syntyivät, ja millaisen vastaanoton ne saivat aikanaan. Minua jännitti tavata tämä herra, johon olen tutustunut kuuntelemalla tuntitolkulla hänen levyjään. Jännittäminen oli turhaa, Kauko Röyhkä oli hyväntuulinen, kohtelias ja puhelias.

 

Kauko Röyhkä, millainen Suomi oli 90-luvun alussa, jolloin levyt julkaistiin?

Grungebändit, kuten Nirvana olivat kovia juttuja, ja en halunnut olla niiden kanssa missään tekemisissä. Mutta bändin kitaristi Timo Vikkula kuunteli niitä. Ari Vaahtera oli meillä basistina, rumpalina Tero Kling. Tämän porukan kanssa tehtiin molemmat levyt. Asuin Helsingissä tuolloin tässä keskustassa ja baarikulttuuri oli muuttumassa, alkoi tulla mukavia baareja. Vähän vapaammat länsieurooppalaiset baarit tulivat, se vaikutti minuun paljon, koska olen aina ollut paljon baareissa.

 

Miten Jumalan lahja sai alkunsa?

Olin Portugalissa vuonna -89 muutamia kuukausia, jolloin olin jo alkanut kiinnostumaan okkultimista. Luin paljon alan kirjallisuutta. Vietin paljon aikaa yksin ja kuljin öisin Lissabonissa, kävin discoissa ja hämärissä baareissa. Alkoi kiinnostamaan alitajuntaan menevä, Jumallinenkin juttu, mutten ollut mitenkään erityisen uskovainen. Enkä täysin uskonut olivatko ne henkimaailman jutut tosia. Mua kiinnosti ihmisen muinainen halu mennä johonkin syvempään tietoisuuteen. En tiennyt mistä tämä musiikkijuttu minulle tuli, en ollut koskaan erityisen lahjakas. En osannut soittaa, en tiennyt musiikin luomisesta, mutta kuitenkin osasin tehdä biisejä. Jotenkin käsitin, että tämä on Jumalan lahjaa. Mulla on kyky tehdä jotain tällaista, ja löytää sellaisia fiiliksiä. Se oli epämääräinen halu lähteä tutkimaan jotain outoa, ja siihen liittyi samalla seksuaalisuus. Elämä siihen aikaan oli risaista. Oli paljon naisjuttuja. Bändi oli keikkabändi, ja elämä oli repivää, joillekin se oli liian raskasta. Minä ja ehkä jotkut muutkin bändistä halusivat lähteä pois porvarillisesta elämästä johonkin pimeämpään, seksuaalisempaan ja friikimpään juttuun.

Gabi Hakasen kanssa perustettiin Herodes levy-yhtiö vuonna -90. Me toimittiin itsenäisinä yrittäjinä, ja meillä oli bändeina mm. Sir Elwoodin hiljaiset väri, CMX, Maritta Kuula ja Tuomari Nurmion Hullu puutarhurikin tehtiin Herodekselle. Intressit alkoivat olemaan erilaisia, minä halusin mennä syvemmälle okkultismiin ja outouteen tehdä entistä friikimpää kamaa, mutta Gabi halusi olla levy-yhtiön virkamies. Kun EMI tarjosi sille työpaikan se meni sinne ja minä painuin enemmän keikkamaailmaan.

 

 

Vaahtera, joka oli hyvin erikoinen persoona, tuotti molemmat leyvt. Samaan aikaan nousi brittirock, mm Oasis, ja Suomessakin tuli vastaavanlaisia bändejä. Vaahtera tuotti niitäkin jonkun verran. Brittirokkaribändit halusi olla trendikkäitä ihmisiä, ne ei halunneet olla missään tekemisissä mun kanssa, paitsi ne vuokrasi mun autoa. Onneksi heidän kaikki bändit on unohdettu ja meille menee hyvin (naurua). Kahteen vuoteen ei päästy Tampereella Klubille tai yo-talolle soittamaan. Varsinkin Kauniin eläimen jälkeen mulla oli helvetin huono maine. Ainoastaan I-Klubilla päästiin esiintymään, joka oli sellainen punkkareiden paikka.

Sitten vielä Hyvät, pahat ja rumat –ohjelmassa mut leimattiin saatananpalvojaksi.

 

HPR esiintymisestä on youtubessä pätkä, Sarasvuo ottaa esimerkin Pohjoinen Taivas –biisin sanoituksista. Minusta se on enemmän seksuaalinen biisi?

Niinhän se onkin. Siinähän on enemmän Pan-Jumalaa,  joka on pukin sorkkainen naisia käpälöivä tyyppi. Se on villin seksuaalisuuden ilmentymä. Hain enemmän valoisuutta okkultismiin, enkä mitään synkistelyä, mitä tuli heavyrockissa. Mun jutut olivat enemmän elämänläheisiä ja lihallisia kuin kuolemanläheisiä.

Kultainen aasi kuulostaa juuri iloiselta, duurivoittoiselta biisiltä.

Vaahtera toi Suomeen sellainen bändin kuin Swans, jonka laulaja Michael Gira joka lauloi matalla äänellä. Swansilla oli samantyylistä soittoa kuin Kultaisessa aasissa. En halunnut kuitenkaan ottaa sellaista pateettista laulutyyliä kuten Giralla. Lauloin sen omalla tyylilläni. Itse kuuntelin vanhoja psykedelia- ja folkrock–bändejä esim. Fairport conventionia, Incredible string bandia. Löysin niistäkin mystisiä juttuja, ja ne sekoittuivat siinä levyjen teossa niiden indievaikutteiden kanssa, mitä Vaahtera kuunteli. Ehkä ihan hyvälläkin tavalla. Ja Vikkula diggas Nirvanaa.

Tiedätkö etukäteen millainen levyn soundi tulee olemaan?

Tiedän ne muusikot ketkä siihen tulee soittamaan, tiedän heidän tyylinsä. Olin tehnyt jo aiemmin heidän kanssa työtä, mutta Jumalan lahja oli ensimmäinen levy, jonka Vaahtera tuotti. Hän oli tuottajana välillä raivokas, ja välillä innostava. Kun joskus halusin ottaa lauluosuuden uusiksi, niin hän otti kantaa ”älä ole tuollainen kultakorva, se on ihan hyvä”. Meillä oli paljon studioaikaa, hän oli järjestänyt meille studion Lauttasaaresta. Muistan kun jäin koko yöksi äänittämään, kun Vaahtera ei jaksanut, ja lauloin monta biisiä. Koitin tehdä sen niin hyvin kuin mahdollista, mikä ei ollut helppoa, kun en ole erityisen hyvä hallitsemaan koneita. Olin koko yön siellä yksin. Se oli aika synkkä paikka, mikä oli siinä Lauttasaaressa vanhan Teoston talon vieressä oleva KOPin talo, jonka kellarissa studio oli. Siellä oli sellaisia revittyjä tyhjiä huoneita. Se oli synkkä mesta. Muistan vielä että siellä oli telkkari ja videot, mistä katsottiin James Bond –leffoja, joita oli kasoittain. (naurua).

Leyvyllä on Faarao, Egyptin mytologiaa?  

Sekin viittaa okkultismiin ja näihin Kenneth Angerin leffoihin, mm Lucifer Risingiin, missä on ne faaraohahmot. Mika Taanila vaikutti myös ja hän teki myös videon kultaisesta aasista. Hän yhytti minut näihin Angerin leffoihin. Kultainen aasi -video oli Anger vaikutteinen .

Sitten oli vielä Lilith, se raamatun syöjätär, joka vihaa lapsia ja tulee miehiin yöllä. Se oli sitä elämäntapaa mitä tuolloin elettiin.

Olisin halunnut siihen levyn kanneksi alastoman naisen ruumiin jossa rinnat olisivat silmät ja suu alapäässä, mutta se ei oikein onnistunut. Lopulta Jani teki kuvakollaasin joistain saksalaisista vanhoista pornolehdistä, mistä sitten tuli levyn kansi.

 

Mitä se symboloi?

Se on vanha Leda ja joutsen –taru antiikin kreikasta, missä Zeus tulee joutsenen muodossa kauniin Ledan luo.

 

Vielä palatakseni tuohon aiemmin mainittuun HPR:ään, tuntuuko että sinua pyydettiin tämän tyyppisiin ohjelmiin siitä syystä, että olisi joku jota voisi kauhistella, jonka ajatukset poikkeavat valtavirrasta?

Varmaan juuri siitä syystä. Se oli sensaatiota tavoitteleva ohjelma. Olin muutama viikko taaksepäin antanut haastattelun Soundiin, Vesa Sirén oli toimittaja, jolle tulin sanoneeksi, että okkultistiset jutut ovat alkaneet kiinnostamaan minua, mm. satanismi. Ne HPR tekijät bongas tuon kommentin, ja halusi siitä sensaatiojutun. Ohjelmassa oli pappi ja englantilainen nainen, joka oli ollut jonkun kultin vankina. Sinne haluttiin luoda painajaismainen tunnelma, oli mustia kynttilöitä ja muuta hevonpaskaa. Se oli kaikki täyttä lavastusta, ei siellä ollut mitään kauheeta. Se oli ihan roskaa koko juttu.

 

Kulkeeko se siitä saatu maine vieläkin mukanasi?

Se on hassua että kaikki se on kääntynyt minulle hyväksi. Nyt on tullut paljon muitakin ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita okkutistisesta jutusta ja minut nähdään edelläkävijänä. Nykyään on occultrock ja bändejä jotka diggaa okkultismia. Siitä on tullut, jos ei valtavirta, niin tietynlainen virta kuitenkin. Ja sitä digataan. Monet varmaan toivoo että tekisin lisää sellaisia levyjä, mutta olen itse jo mennyt ohi siitä jutusta.

 

 

Onko okkultistiset jutut millään tavalla mukana elämässäsi?

Ei ehkä okkultistiset, mutta vieläkin haen syvempiä tunnelmia. Mutta tajuan, ettei sen tarvitse olla missään tekemisissä okkultismin kanssa. Mutta kyllä ymmärrän sen että ihmiset hakevat jotain tuollaista, ja kyllä mua kiinnostaa että ihmiset hakevat jotain erilaista.

Olet varmaan lukenut Crowleyn kirjoja?

Luin niitä jo silloin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Crowleyn hahmo kiinnosti minua kovasti. Tein myös leffakässäriä Jari Halosen kanssa Crowleysta ja melkein saimme rahoituksenkin. Aloimme kuitenkin tekemään Aleksis Kivi –juttua jossa olin vähän aikaa mukana, mutta lähdin pois kun en tullut toimeen Halosen kanssa. Mutta Crowley oli sellainen joka kiinnosti ja olisin halunnut tuohon aikaan tehdä siitä jotain, ja luulen että Crowley leffa tuleekin, mutta todennäköisesti ulkomaalaisten tekemänä.

Tavoittelet vielä nykyään jotain syvempää, mitä se siis on?

No, tuollainen psykedeelinen rock  ja kaikki tuollainen mikä pyrkii tuomaan jotain muutakin kuin peruspoppia. Haetaan jotain fiiliksiä. Oikestaaan runollista tunnelmaa ja leijumista. En oikeastaan osaa sitä kummemmin sanoa. Mutta sellainen missä ihminen pystyy hetkeksi irtautumaan omasta itsestään ja pyrkiä johonkin muuhun tunnelmaan, kiinnostaa minua.

 

Muuttaisitko mitään Jumalan lahja-levystä, tekisitkö mitään toisin?

 Mun mielestä se on aika hyvä levy, ehkä vaihtaisin sen yhden biisin, tai siitä jätettiin pois kaksi biisiä jotka kuitenkin levytettiin samassa sessiossa. Toinen oli Jos alkaa pelkäämään ja toinen Observatorion mäellä. Varsinkin observatorion mäellä –on niin hyvä biisi että sen olisi pitänyt olla siinä lp:llä. Se päätyi Pohjoinen taivas –kokoelmaan ja levytettiin vielä uudestaan studiolivenä Akti–levylle. Se alkuperäinen on kuitenkin parempi.

 

 

Millainen tarina siihen biisiin liittyy?

Se liittyy minun hyvään ystävään, joka teki itsemurhan 23-vuotiaana. Mun luokalla oli uskovainen tyttö, Johanna, ja me oltiin hyvin erilaisia. Mä olin jo rockista kiinnostunut ja oudoista friikeistä jutuista ja hän oli uskovainen. Mutta me tultiin hyvin toimeen ja pystyttiin juttelemaan. Hän oli hyvästä perheestä, hänellä oli mukavat siskot. Se oli kaikille kauhea järkytys, kun hän 80-luvun alussa tappoi itsensä.

 

Entä onko ”Jos alkaa pelkäämään” miehistymiseen liittyvä juttu?

Se taas liittyy sellaisiin mystisiin kokemuksiin, kun teini-iässä piti alkaa käymään Oulussa nuoriso-discossa. Se oli sijoitettu saarelle, mikä oli syksyllä tosi synkkä paikka. Siis siellä ei ollut katuvalojakaan. Se oli ainoa paikka mikä oli perjantai-iltana auki ja siellä oli niin valtava jono, että piti mennä tuntia aikaisemmin, jos halusi päästä sisälle. Ensimmäisen kerran kun menin sinne yksin, niin meinasin saada turpiin joiltain jätkiltä. Oulu sellainen uhkaava kaupunki, siellä oli paljon uhkaavaa porukkaa. Menin siis sinne yksin, ilman kaveria marraskuussa, eikä mitään valoa missään. Se oli aika pelottavaa. Mutta oli vaan pakko mennä, toinen vaihtoehto oli jäädä kotiin, sitten ei koskaan tutustu tyttöihin tai muihin kavereihin.

 

Kun näet tai koet tietyn hetken tai tapahtuman, tiedätkö että nyt tästä tulee myös biisi?

Niistä tulee biisejä, jos niissä on lisäksi hyvät musiikilliset ainekset. Sanoituksen pitää olla jollain tavalla omakohtainen ja kiehtova tai kipeä. Tai jollain tavalla voimakas.

Esimerkiksi Arvostettu suku liittyy lappiin missä isoäiti asui ja siellä oli niitä sukuja, maalaisihmisiä. Olen avioton lapsi, ja jollain tavalla aina ulkopuolinen, niin  ulkopuolisuuden kuvaaminen oli siinä tärkeää. Haen siinä mystisyyttä joka liittyy sukuihin, silloin kuin niissä on hautajaiset ja autosaattue. Sitä on vaikea selittää, mutta se kuuluu siinä biisissä.

 

Miten arvostat Jumalan lahjaa, kun mietit koko tuotantoasi?

Se on 90-luvun levyistä ehkä paras ja selkeä kokonaisuus. Se oli tärkeä levy omana aikanaan ja sellainen vedenjakaja, kun siitä alkoi mun pahan maine tai vielä entisestään pahentui. Siinä oli pari vuotta että ihmiset todella pelkäsi meitä. Keikat olivat vaikuttavia, olen jälkeenpäin saanut palautetta miten outoja meidän keikat olivat. Muistan kun kerran palkkasimme valomiehen, joka teki Tavastialla meille kynttilävalot, todella erikoiset ja pelottavat. Siellä oli aika friikkiä porukkaa paikalla. Se oli kaukana siitä, mitä muut bändit tekivät. Siihen aikaan grunge ja hevibändit kuuluivat perus rokkikalustoon ja tiesivät miten keikoilla käyttäydytään. Meidän bändiä ei kukaan osannut lokeroida mihinkään, me oltiin todella outo bändi.

 

Sitten tuli Kaunis eläin, mikä oli rock-levy?

Joo, se todella on enemmän rock-leyv ja halusin sitä viedä vähän enemmän maanläheisempään suuntaan ja tehdä jonkinlaisia rakkauslauluja tai sellaisia.

Se oli kanssa mukava levy ja siinä on monta biisiä josta tykkään. Meillä alkoi olla aika huonot välit EMI levy-yhtiön kanssa, jossa Gabi oli pomona. Se oli pistänyt meidän Jumalan lahjan polkumyyntiin, sitä myytiin aivan pilkkahinnalla, kun meitä pidettiin niin paskoina. Tai ei ehkä kaikki pitänyt, mutta Gabi halusi jotenkin kääntyä meitä vastaan, tai ainakin meillä oli sellainen tunne. Sitten vaihdoimmekin levy-yhtiötä. Meitä alkoi sapettaa kun meitä arvostettu.

Okkultismi oli hiipunut sitten tuossa kohtaa jo pois?

Mä yritin vähän tasapainoilla siinä ehkä jollain tavalla pitää sen mukana. Ehkä Hospodar oli vielä jotain sinnepäin, mutta sekin on vähän enemmän sitä eroottista puolta. Mutta halusi Kauniista eläimestä rock-levyn siinä mielessä kuin Lou Reedin levyt. Missä on sanoituksissa on jotain epätavallisia aiheita, mutta kuitenkin se kaikki sopii tuohon  rock-formulaan.

 

 

Hospodar on yksi parhaista jouluaiheisista lauluista, joka voisi myös olla tasa-arvon julistus. Ei ole tullut kampanjakyselyitä?

Ei ole. Ihmiset ovat niin konservatiivisia, eivätkä tajua tuollaista. Vain harva ihminen ymmärtää tuollaisen jutun. Se nähdään lähinnä rienaavana juttuna, mikä on minusta kornia. Nää on niitä asioita, mitä en ole koskaan pystynyt tässä maassa ymmärtämään. Täällä on niin hirveän nurkkakuntaista ja pientä tää ajattelu. Onneksi täällä kuitenkin saa tehdä musiikkia, ja aina on joitakin ihmisiä jotka ymmärtävät sitä. Kyllähän näitä faneja on tullut vuosien mittaan, mikä on kivaa. Tykkään kun ihmiset ymmärtävät sitä mitä teen, ja nää ihmiset ovat tavallaan pitäneet mut elossa. Siitä olen kiitollinen. Mutta suuret elokuvaprojektit yms. mitä Suomessa tehdään, ei niissä koskaan käytetä mun musaa, eikä se tosin sovikaan niihin. Se suuri yleisö kenelle tehdään tv-viihde ja radioiden soittolistat ja muu tämmöinen, niin mä olen kaiken sen ulkopuolella. Suureen suomalaiseen yhteiskeitokseen mä en sovi.

 

Todennäköisesti saat ne fanit jotka kokevat täysin samoin. Olen ymmärtänyt että sinua joko rakastetaan tai vihataan?

Se on hyvä, sen pitää olla juuri noin. Mä olen juuri sellainen tyyppi jolle ei anneta rooli Tuntemattomassa sotilaassa (naurua).

Kauniissa eläimessä on alistamisen ja vihan tunteita?

Kyllähän olin siihen aikaa täynnä raivoa, turhautumista. Ne levyt saivat ristiriitaiset arvostelut. Siihen aikaan oli City-lehti jossa oli usein vittumaisia arvosteluja mun levyistä. Esimerkiksi Jumalan lahja haukuttiin ihan paskaksi levyksi. Semmoinen tietty trendikäs city-porukka, jollaista siihen aikaan alkoi olla, ei halunnut olla missään tekemisissä mun kanssani. En sopinut siihen hommaan.

 

Soitettiinko Jumalan lahjaa tai kaunista eläintä radiossa? Kauniin eläimen nimikkobiisi on popahtava, ja olisi hyvin sopinut kaupallisiinkin radioihin?

En muista että radiosoittoa olisi ollut juurikaan. Ehkä Pyhä kaupunki taisi soida, mutta muistaakseni levy myi aika huonosti. Eikä Jumalan lahjakaan myynyt, mutta päästiin kuitenkin Soundin kanteen, mikä oli aika erikoista. Se on varmaan ainoa kansikuva mitä Soundi on tehnyt, missä mä olen mukana. Levy oli liian outo että se olisi voinut nousta mihinkään listoille, eikä siinäkään mitään hittibiisiä ollut. Hittibiisien pitää olla sellaisia Lauralle –tyyppisiä juttuja. En usko että Paska kaupunki tai Paha maakaan on paljoa soinut radiossa. Monet mun tärkeimmät biisit ovat liian vaikeita siihen formaattiin.

 

Mikä on sinulle mainitsemasi todella tärkeä biisi?

 Mulla on monia tärkeitä biisejä, mutta sanotaan että Observatorion mäellä, en voisi kuvitella kenenkään soittavan sitä missään radio-ohjelmassa.

 

Mainitsit aiemmin Pyhän kaupungin, onko se jokin oikea tarina? Biiseissäsi usein on jokin hieman epätavallinen vivahde, tai ainakin sellainen mitä harva muu kehtaa sanoa.

On se. Sellainen rakastaja/rakastajatar –tarina, mitä tapahtuu just näissä viereisissä taloissa. Niitä ei haluta nähdä sillä tavalla, vaan yleensä rakkaudesta lauletaan jotenkin ”sinun tuoksusi jäi leijumaan” tai jotain hevonpaskaa, mutta oikeastihan se on hyvin raadollista. Katotaan joku kämppä ja sinne mennään panemaan. Sovitaan vaan kellonajat. Sellaista. (naurua)

 

Siirrytään vielä hetkeksi nykypäivään. Musagenresi on aikalailla muuttunut noista ajoista?

Mä teen musaa eri bändien kanssa, mulla on jazzjuttuja. Tykkään kaikenlaisesta musiikista ja mulla on onni ja etuoikeus työskennellä helvetin lahjakkaiden muusikoiden kanssa jotka on eri genreistä. Se on tosi mahtavaa. Teen paljon töitä erilaisten ihmisten kanssa, eikä mulla ole enää vakituista bändiä mitä oli silloin 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa.

 

Tuleeko vielä rock-leyvä?

Ollaan tekemässä Bootsien kanssa rockimpaa levyä. Se on sitä peruskamaa mitä oon tehnyt vuosien varrella. Riku Mattilan ollaan lämmittelemässä, ja jotain on siitäkin tulossa. Olen myös mukana sellaisissa bändeissä, jotka eivät kanna mun nimeä. Valheessa soitetaan englanninkielistä matskua ja siinä on nuoria soittajia, Olga laulaa siinä kanssa. Itse yritän häivyttää itsenäni yhdeksi bändin jäsenistä. Sama toimii myös Uhrijuhlassa, missä on entisiä 500kg lihaa soittajia. Se on sellaista psykedeliarokkia mistä tykkään myös, ja siinä mä olen lähinnä kitaristi. Pari biisiä laulan.

Tykkään soitaa kitaraakin.

 

Niin muistan n. 10-vuotta sitten kun soolokeikalla sanoit opetelleesi soittamaan, niin että voit tehdä keikkoja myös yksin.

Olen mä aina soittanut kitaraakin. Esimerkiksi Noita –biisissä, Katseessa ja Lilithissa soolot. Yleensä jos siellä kuuluu jotain omituisia kitarajuttuja eri biiseissä, ne on mun soittamia. Perusrock on Vikkulan toi jonkun muun kitaristin soittamia.

 

Vielä lopuksi, millainen projekti oli tehdä Rätön ja Lehtisalon kanssa levy?

Se oli tosi hauskaa, ne on aivan mahtavia tyyppejä. Todella villiä porukkaa. Muistan että levyä tehtiin ensin niin, että Lehtisalon kanssa läheteltiin sähköposteja. Sitten mentiin jonnekin kesämökille, missä äänitettiin laulut ja saunottiin koko ajan. Helvetin monta kertaa saunottiin ja juotiin… välillä käytiin äänittämässä. Se oli tosi hauskaa! Levy oli tosiaan huumorilevy. Niitten kanssa kaikesta tulee humoristista. Silloin tehtiin aika paljon keikkoja, ja bändissä oli loistavaa porukkaa.

Sen porukan kanssa olisi kiva tehdä sama juttu vielä uudestaan, mutta tässä on ollut niin monia juttuja, ettei ole aika riittänyt.

 

Facebookissa olit kommentoinut että kirjaprojektiakin on?

Joo, aletaan Sakke Järvenpään kanssa tekemään kirjaa, missä hän kertoo kokemuksiaan bändielämästä ja suomalaisista artisteista. Ollaan menossa Meksikoon kun siellä on vainajien juhla, otetaan siellä valokuvat. Sakelle Meksiko on aika tärkeä paikka, on saanut sieltä paljon inspistä. Saadaan sieltä visuaalinen ilme tuolle kirjalle.

 

Tuleeko romaania vielä?

Just olen kirjoittamassa Lapin sotaan sijoittuvaa romaania, joka tulee ulos syksyllä -18, kuten myös tuo Saken kanssa tehtävä kirja. Jos kaikki menee hyvin.

 

Artikkelikuva: Kaunis Eläin

Juttukuvissa levyt: Jumalan lahja, Tyttöjen ystävä, Pohjoinen taivas, Elämä ja kuolema, Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s