Tunteikas ilta Järvenpäässä

Suomalaisia tunteita herätetään kuluvana kesänä suuresti huumoripitoisilla näytelmillä. Ehkä katselijan näkökulmasta on helpompi lähteä katsomaan komediaa, kuin draamaa, joka voisi herättää muita kuin viihdyttäviä tunteita. Siitä on vain reilu kuukausi kun kirjoitin blogiini teatterin aiheuttamista tuntemuksista. Teksti meni näin: ” Parhaimmillaan se lohduttaa, antaa uusia näkökulmia elämään, viihdyttää, naurattaa ja jää mielen sopukoihin muistuttamaan itsestään.” Se mikä jäi kirjoittamatta tuolloin, ovat tunteet, jolloin koen jollakin tasolla kielteisen reaktion. Sekin on hyvä asia. Esitys siis herättää tunteita.

Minun tunteitani herätti koleana heinäkuun iltana Järvenpään kesäteatterin esitys Niskavuoren nuori emäntä. Keskellä parhainta suviaikaa, lämpötila putosi kymmeneen asteeseen, joten toivoin että draama saa vereni kiertämään ja tunteet kuumiksi. Myönnettäköön, että Wuolijoen Niskavuori –sarja on minulle tuntematonta aluetta. Lukiessani käsiohjelmaa huomasin ohjaaja Lija Fischerin ottaneen kantaa näytelmän huumoriin. Ja erittäin mielenkiintoinen näkökulma oli myös yhteisöllisyys. ”Yhteisöt nähdäänkin usein yksilöä rajoittavana”, Fischer kirjoittaa. Mitenköhän huumori ja yhteisöllisyys on onnistuttu sisällyttämään näytökseen?

Stage

Kiinnitin erityisesti huomiota Loviisan vilpittömyyteen ja kuinka hänet vastaanotettiin uuteen yhteisöön, Niskavuoreen. Vaikka Loviisa teki emännälle kuulumattomia töitä, sekin oli väärin. Heta oli jostain syystä ottanut Loviisan silmätikukseen, eikä voinut tätä sietää.

Niskavuoren emäntä ja isäntä näyttivät rakastuneilta, kunnes petos paljastui. Vahva nainen ja heikko mies käyvät dialogia, mikä välillä oikein satutti. Paula Peltola Loviisana ja Mikko Korhonen Juhanina ovat karismaattisia näyttelijöitä, ja varsinkin draamallisia osuuksia oli upeaa seurata. Mainittakoon myös Malviinan roolia näytellyt Nita Laine, joka oli uskottava. Kuinka erilainen maailma on ollut, ja miten raukkamaisesti mies osaa käyttäytyä. Tosin eivät kai ihmiset ole mitenkään muuttuneet, vain aika.

Minusta tuntui että humoristiset laulut olivat otettu tasapainottamaan esityksen tunnelmaa, jotta esitys ei olisi liian raskas. Myös vieraiden puvut loppujuhlassa aiheuttivat minussa jonkinasteisen kielteisen reaktion. Huumori on vaikea laji ja huumorintajua on monenlaista. On vaikea tietää missä mennään huumorista rasittavuuden tai jopa myötähäpeän puolelle. No, tässä ei niin pitkälle menty, mutta väkisin huumoria ei kannata hakea.

Malviinan kokemukset yhteisöllisyydestä koskettivat. Sekä pidin Loviisan valinnasta joka symboloi ohjaajan painottamaa yhteisöllisyyttä. ”Ollakseen todella onnellinen, ihmisen täytyy kokea kuuluvansa johonkin”, toteaa Fischer.

Kiitos Järvenpään kesäteatteri. Herätit paljon tunteita.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s