Tuija Lampinen Riihimäen taidemuseossa

Heti aluksi: hyvä Museokortti! Sen kanssa on helppoa ja vaivatonta käydä katsomassa jotain tuntematonta. Ei tule mielipahaa jos näyttely ei miellytä, kun sisäänpääsy on maksettu jo kortin hinnassa. Voin käydä näyttelyissä niin paljon kuin pystyn vastaanottamaan kulttuuria, ja vähän sen yli.  Kulttuurikortit, jotka tulevaisuudessa löytyvät ainakin minun lompakostani, ovat kirjasto- ja Museokortti.

Museokortti taskussani lähdin vierailemaan Riihimäen taidemuseoon. Kun Tuija Lampisen töitä markkinoitiin, ne näyttivät harmailta, jopa hieman tylsiltä, mutta sopivan tilaisuuden tullen päätin poiketa näyttelyyn. Jokin maalauksissa kuitenkin veti puoleensa.

Kerros kerrokselta -näyttelyn maalausten prosessista Tuija Lampinen kertoo esitteessä: ”työskentely etenee kerros kerrokselta jättäen alleen edelliset kerrokset, ja ajan, joka juuri oli, mutta jota ei enää saa takaisin.” Uskon tähän teoriaan myös omassa kehityskaaressani. Luon nahkani tasaisin väliajoin, mutta jokainen jakso nahanluonnin välissä muokkaa minua, jättää minuun jäljen. Nämä mietteet päässäni näyttelyyn tuli aivan uusi ulottuvuus.

Tuija Lampisen maalauksista, mieleenpainuvimmista teoksista, muutaman mainitakseni: Vieraat kasvot = vääränlainen paita. Maalaus toi mieleeni tilanteen, jossa ymmärrän kasvaneeni ulos tietyistä vanhoista yhteisöistä tai elämäntilanteista. Minun kasvoni, minä, en tunnusta enää vanhaa, tuttua väriä, mikä on ollut tunnusmerkkinä.

Seuraavaksi hätkähdin Muisti katoaa -maalauksen edessä. Tässä näin hyvin konkreettisesti, en muistin, mutta kerroksen vanhentunutta, hapristunutta minääni, irtoavan minusta. Liittyy siis samaan nahanluontiteemaan.

Lampisen seuraava pysäyttävä teos oli Yövartio. Kolme lempeää pirua vahtii ja suojaa unetonta yötäni. Eivät anna nukkua, mutta pitävät kuitenkin lempeästi seuraa.

Lampisen työt kannattaa käydä katsomassa, varsinkin jos ajatukset liikkuvat elämän rajallisuudessa. Nämä olivat omat tulkintani, ja olisikin hienoa kuulla myös muiden mietteitä teoksista. On vapauttavaa tietää, että jos menisin taidemuseoon uudestaan, teokset voisivat kertoa jotain ihan muuta. Mikään tulkinta ei ole lyöty lukkoon.

Taidemuseossa ei saa ottaa yksittäisistä teoksista kuvia, joten siitä syystä ainoa kuva on museon ulkopuolella olevasta Paperittomien puutarhasta (artikkelikuva).

Taidemuseossa on näytteillä Tuija Lampisen lisäksi Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin ”Paperittomien puutarha”, Tuomas A. Laitsen ja Joonas Laakson ”Vaihe” ja taidemuseon omista kokoelmista koottu ”Taiteilijattaret”.

Riihimäen taidemuseon kotisivut löydät tästä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s