Kulttuuriloma Vaasan seudulla

Svedjehamn

Olimme vuokranneet Iskmosta mökin, ja haaveena oli nauttia sopivasti Vaasan seudun kulttuurista ja aurinkoisista keleistä. Ensimmäinen retki suuntautui Raippaluodon Svedjehamniin. Jo Raippaluodon sillalle päästyämme, olin varma että päivästä tulisi hyvä, niin ylväänä silta näyttäytyi meille. Silta on massiivinen portti luodolle, ja tuli siitä myös vaikutelma, ettei se sovi kauniin ja herkän luonnon keskelle.

Svedjehamnissa neljän kilometrin luontopolku tarjosi sopivan pitkän kävelyreitin upeine maisemineen. Tosin kaikki teini-ikäisten vanhemmat tietävät että sana luontopolku, on jo sellaisenaan kirosana. Ainoa mitä teinit luontopolulta odottavat, on milloin se loppuu…

Näköalatorni Saltkaretistä näki jääkauden jättämät jäljet, moreeniselänteet ja merestä nousevan maan. Siellä sai käsityksen kuinka lyhyen ajan ihminen onkaan asuttanut Suomea, ja miten pienen hetken ihminen elää täällä. Kylmä merituuli palautti minut haaveistani taas tähän päivään ja –hetkeen.

Näkymä Saltkaretista

Meteoriihi

Meteoriihi oli seuraava kulttuurietappi. Koska en ollut ottanut paikasta tarkemmin selvää, kuvittelin päätyväni moderniin museoon, missä voi tutustua avaruuden ihmeisiin. Väärin. Meteoriihi oli vanha riihi, missä saimme nauttia kymmenen minuutin audiovisuaalisen esityksen alueen historiasta. Tämän jälkeen ajattelin katsovani riihen muut antimet nopeasti läpi, koska nähtävää ei juuri tuntunut olevan.

Kunnes paikan opas otti homman haltuun. Hän osasi omalla persoonallisella tavalla ottaa pienehkön yleisön otteeseensa, ja piti sen siinä puolitoistatuntia. Opas kertoi, kysyi ja haastoi. Hänen elävä kielenkäyttönsä sai minut hymyilemään, ja huomasin myös muiden asiakkaiden eleiden ja ilmeiden olevan vähän hämmästyneitä ja positiivisesti yllättyneitä. Jutut menivät konkreettiselle tasolle, ja historia tuli käytyä meteoriitin putoamisesta nykypäivään asti. Harmittaa kun en ymmärtänyt jo silloin kertoa oppaalle palautetta hänen tyylistään. Meteoriihen anti olisi ollut paljon tyhjempi ilman hyvää opasta!

Turisti ja Meteoriihen maisemaa

Kuntsin Modernin taiteen museo

Seuraavaksi Vaasan modernin taiteen museoon, Kuntsiin. Siellä ehdin katsoa melkein kokonaan Marjo Levlinin näyttelyn ”Unelmia, haamuja” sekä pikaisesti Art Battlen. Levlinin näyttely vaati aikaa, hänen installaationsa rodusta ja siirtolaisuudesta antoivat  juuri tähän Suomen poliittiseen tilanteeseen ajattelemisen aihetta. Kun Levlinin videoiden eteen astui, niin jokin selittämätön lumous valtasi minut, ja uhmasin teinien kehotusta jatkaa pikaisesti kierrosta. Videoiden kertojan ääni rauhoitti, ja omalla asiallisella tyylillään sai kuuntelemaan, keskittymään. Sama tulos kuin Meteoriihen oppaalla, mutta päinvastaisella tyylillä.

Art Battle oli hauska kokemus. Neljä erilaista ryhmää oli koonnut valitsemistaan Kuntsin taidekokoelman teoksista oman näyttelynsä. Ja asiakkaat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Onkohan vastaavaa tehty aiemmin Suomessa? Itse en muista tällaista kokeneeni, mutta hienoa että ”tavalliset” ihmiset voivat tuoda omia näkemyksiään esiin näin. Uskoisin taiteen saavan enemmän katsojia, kokemusmatkailijoita, jos he voisivat saada ääntään kuuluviin. Koen Art Battlen tuoneen taiteen ja katsojan välimatkaa läheisemmäksi, ja saaneen uusia merkityksiä.

Kuntsi

Edvininpolku

Viikon viimeinen kulttuurietappi oli Edvininpolku. Luin jostain että taiteilija Edvin Hevonkoski oli aloittanut kyseisen alueen teokset, kun sinne tehtiin kuntorataa 80-luvulla. Taiteilija oli löytänyt radan tieltä raivatun kannon mistä tuleva Edvininpolku oli saanut ensimmäisen teoksensa. Nyt teoksia on ainakin kymmeniä, ellei satoja. Teokset kertoivat taruista, lauluista ja löytyi niistä myös julkisuuden henkilöitäkin. Edvinin taidetta kutsutaan ITE-taiteeksi (itse tehty elämä).

Taidetta oli kuntoradan ympärillä ja sinne saa kulumaan aikaa, mikä haluaa tutustua tarkemmin taideteosten yksityiskohtiin. Teokset olivat mielestäni naivistisia, ja ne antoivat kuntoradan käyttäjille myös henkistä ravintoa. Ne ikään kuin kannustivat kuntoilijoita, ja tällaisille turisteille teokset antoivat iloa tähän liian vakavaan maailmaan.

Taxilla kotiin

Kiitos Vaasan seutu. Ensi kesänä käymme tutustumassa jonkun toisen paikan kulttuuriin. Saa nähdä, ovatko teinit tuolloin enää mukana.

 

Tarkemmin kulttuuriviikkomme kohteista:

Saltkaret

Meteoriihi

Kuntsi

Edvininpolku

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s