Ilmaisun juhlaa: Acts and Affects

Istun tatamin edessä ja katson kuinka tanssijat vaikuttavat olevan jo muualla, poissa tästä maailmasta. Jännittyneenä odotan, mitä mahtaa olla luvassa. Zodiakin verkkosivuilla sanottiin esityksen työstävän kysymyksiä ja kokemuksia, jotka nousevat väkivaltaisen mediakuvaston ja todellisuuden suhteesta. Ehkä siitä syystä mielikuva tanssialustasta menee kamppailulajien puoleen. Perinteinen tanssi yleensäkin on minulle kohtuullisen vierasta, mutta nykytanssiin minulla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa. Juuri siinä on sen mielenkiinto.

Alkoi liike. Tuntui kuin ruumiita olisi siirrelty, kunnes uusi aamu pitää pienen toivon kipinän yllä. Jylhä musiikki viestitti raamatullisesta, totaalisen uudesta aamusta. Millaiseen maailmaan heräämme tänään? Aistin hätää ja levottomuutta. Kun tanssijat liikkuivat, he saivat muodostettua minulle näkemyksen nykyajan elämänmenosta. Tuntuu, ettei mihinkään ole aikaa keskittyä, vaan haetaan nopeita voittoja. Mennään täysillä muiden mukana ryhmässä, ja haetaan hyväksyntää olemalla muiden kaltaisia. Oli myös huvittavaa nähdä käyttäytymistapojamme ulkoa käsin. Välillä kuulin tatamilta hevosten kaltaista hörähtelyä. Sitten kovalla vauhdilla pyörittiin lattian pintaa, ja noustiin pohtimaan mitähän tulikaan tehtyä. Niinpä, tätä se juuri taitaa olla. Ensin tehdään ja sitten mietitään mitä tuli tehtyä.

 

Näin tanssissa paljon samankaltaisuutta globaaleihin ilmiöihin. Ollaan kasvottomia sotureita tai ryhmä oikeistolaisia kärpäsiä, mutta kuitenkin välillä halutaan piiloutua peiton alle piiloon kaikelta pahalta.  Haluat kuulua yhteisöön niin kovasti että sidot itsesi siihen kiinni, tai annat sitomisen tapahtua itsellesi yhteisön puolesta ilman vastarintaa. Lopulta yhteisö muodostaa kirjaimellisesti pienen piirin jonka sisällä juokset ympäri pientä kehää, ja käyt kamppailua hierarkiasta. Taistelet omasta tilastasi.

Esitys ei ollut kevyt. Loppukohtaus herätti vielä pohtimaan, miten vallankäyttö ja sukupuoliroolit näkyvät kaikessa viestinnässä, varsinkin nuorille suunnatussa.

Aivan uusi kulttuuri avautui minulle. Miten tanssilla pystytäänkään esittämään samoja asioita kuin ”puhekulttuurilla”. Kuinka ihmisen kehoa voidaan käyttää monipuoliseen ilmaisuun. Tanssissa voin tulkita asioita aivan omalla tavallani, ilman että siihen annetaan mitään valmiina. Ja itse olen sitä mieltä, että asioita voi ja pitääkin tulkita monella tavalla. Taiteessa ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kotimatka alkoi hiljaisesti miettimällä kokonaisuutta jonka juuri näin. Kaikki liittyi siihen, millaisessa maailmassa elämme. Ollaanko nyt tässä pisteessä? Voiko suuntaa muuttaa?

 

Koreografia: Kirsi Monni

Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Kirsi Monni

Artikkeli- ja juttukuva: Katri Naukkarinen

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s