Leppävaara kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Tänne nousee yrityskeskuksia ja asuintaloja kovalla tahdilla, asukaslukumme kasvaa. Toivon omalta kaupunginosaltani työpaikkojen ja julkisten palveluiden lisäksi aktiviteettejä ja kulttuuritarjontaa. Leppävaaran asemalta juna vie nopeasti Helsingin ytimeen, mistä löytyy kulttuuria kaikkeen makuun. Mutta miksi lähteä merta edemmäs kalaan, jos kulttuuritarjontaa löytyy myös Leppävaarasta? Meiltä löytyy Sellosali, kirjasto, elokuvateatteri ja urheilupuisto. Löytyykö muuta?
Silmiini on osunut Läkkitorin kupeessa oleva Joogahuone Helmi. Monasti olen kävellyt ohi, enkä aiemmin ole ajatellutkaan käydä joogaamaan. Millaistahan se on? Eikö siinä taivutella omituisiin asentoihin? Olen kankea, joten sopiikohan se minulle laisinkaan? Joogahuoneen verkkosivulla kerrotaan iisijoogasta, Sen pitäisi sopia kaikenikäisille ja –kokoisille. Kokeillaan!
Varasin etukäteen paikkani tunnille, koska pieneen saliin mahtuu vain 14 joogaajaan kerrallaan. Hyvä että sali on pieni. Se on intiimimpi, ja ohjaajan kuulee helposti. Tuntivarauksen sai hoidettua kätevästi netissä, ja tuolloin tietää ainakin varmasti mahtuvansa mukaan tunnille. Se kannattikin hoitaa etukäteen, koska tupa oli täysi, naisia ja miehiä.
Jännitti tarttua joogapaikan ovenkahvaan. Eteeni astui sympaattinen joogaohjaaja Maija, kuka toivotti minut tervetulleeksi. Hän oli tehnyt kaikille saliin oman joogapisteen, johon kuului matto, huopa, joogabolsteri ja –tiiliä. Kipitin tietenkin takariviin, jotta kukaan ei näkisi miten kankea olen.
Aloitimme tunnin rentoutumisharjoituksella. Maija pyysi keskittymään läsnäoloon, ja oman hengityksen seuraamiseen. Taustalla kuului hiljainen meditatiivinen musiikki, tai ääni joka edesauttoi oman vireystilan muutokseen. Rentoutus vaikutti niin, että päätäni alkoi särkeä. Ymmärsin heti tämän johtuvan siitä, kun hektisestä ympäristöstä hyppäsin pysähtyneisyyden tilaan.
Rentoutumisen jälkeen teimme rauhallisia venytyksiä. Joogaajia pyydettiin olemaan itselleen lempeitä, koska session tarkoitus ei ole kilpailla eikä suorittaa. Kaikki tehdään omaa kehoa kuunnellen. Selän ja lonkan pitkät ja rauhalliset venytykset tuntuivat hyvältä. Olen aina ollut huono venyttelemään ja keksinyt tekosyitä, ettei tarvitsisi venytellä. Nyt ohjatun venyttelyn jälkeen olo tuntui mukavan raukealta. Eikä ohjelmaan kuulunut mitään haasteellisia taivutteluita…
Puolitoistatuntia meni kuin siivillä. Loppurentoutuksen aikana mieleni karkasi pohtimaan työelämää ja yleensä maailmaa missä elämme. Joogahuone Helmi tuntui tarjoavan pysähdyksen hektisen maailman keskellä. On paikka, jossa voin ottaa aikaa itselleni, vapautua hetkeksi kiireestä. Lupasin Maijalle tulla joogaamaan uudestaan, ja suosittelen lämpimästi sitä muillekin.
Kotisivu: Joogahuone Helmi
Kulttuuriuutinen 