Joskus levy tuntuu heti hyvältä, toisinaan uutuus vaatii totuttelua ennen kuin siitä pitää, ja jotkut tapaukset eivät ikinä läpäise seulaa. Nyt osui ja upposi heti. Suomessa on syntynyt varteenotettava naisartisti, jonka uusi levy saa kevään alkamaan jo nyt tammikuussa. Niin paljon hyvää mieltä se tuo.
Litku Klemetin uutuus Juna Kainuuseen on ripaus 70-luvun tunnelmaa höystettynä ”nykyajan” sanoituksilla. No, ihmissuhteisiin liittyvät sanoitukset ovat kolahtaneet kuulijoihin niin kauan kun musiikkia on tehty. Mutta Litkun sanoitukset menevät eri tasolle, ja ne sopivat itsevarman naislaulajan suuhun hyvin. Välillä sanoituksista paistaa huumori, välillä tunne jostain syvästä ja koetusta. Ja on myös hienoa huomata, että sanoituksissa naisen rooli on hyvin tasa-arvoinen miehen kanssa, ylä- ja alamäkineen.
Levy alkaa anelulla, joka pyytää arvostusta. Anojalle vastataan Jääkuningattaren sanoin ”en ota sua huomioon”. Jääkuningatar on muutenkin levyn yksi helmistä, jossa hilpeä musiikki tuo kontrastia sanoituksille, missä paistaa lievä itseinho. Tietyllä tavalla sama teema jatkuu Lauantaitansseissa, missä palataan 70-luvun Kainuuseen rokkitähtenä. Kun on kusta aivoissa, niin ei mun kanssa kannata olla, todetaan biisissä. Ja näinhän se on, mutta yleensä kusipäinen ihminen ei sitä itse näe. Juna Kainuuseen –biisistä tulee hetkeksi mieleen Pepe Willbergin ”Aamu”, mutta vain hetkeksi. Sanoitukset lähtevät viemään meitä ihmissuhteen pisteeseen, missä historia riitoineen ja lempimisineen kulminoituu päätökseen: jos et usko rakkauteen, lähden seuraavalla junalla Kainuuseen.
Levy on alle puolituntinen, valitettavasti. Tätä olisin kuunnellut mielelläni lisää.
Kulttuuriuutinen 