Kulttuuriuutinen

Haluan käydä katsomassa elokuvia, jotka eivät ole käyneet läpi suurta tuotantokoneistoa, mihin ei ole sijoitettu kymmeniä miljoonia euroja, mutta joista paistaa ylpeys. Tekijän ylpeys siitä mitä hän on osannut tehdä, jotain yhteiskunnallisesti tärkeää, jonka hän haluaa näyttää katsojille. Elokuva on kuin taideteos. Ja kun kootaan elokuvat yhteen, saadaan heidän oma galleriansa, elokuvafestivaali. Elokuvafestivaaleilla on aivan omanlainen tunnelma. Kun saavun elokuvasalin ulkopuolelle, havaitsen ihmisiä, joihin voin samaistua. Samaa porukkaa. Tähän siis kuulun. Samat kiinnostuksen aiheet. Ihan kuin he olisivat kavereitani, vaikken ole koskaan ennen heitä nähnyt.

Tammikuussa on vuotuinen DocPoint dokumenttielokuvafestivaali, eli tässäpä oiva tilaisuus kysyä heiltä, mitä kaikkea liittyy elokuvafestivaaleihin. Miksi tunnelma festivaaleilla on niin lämmin?

Tapaan DocPoint -elokuvatapahtumat ry:n toiminnanjohtajan Ulla Bergströmin, joka ehtii antaa haastattelun, vaikka tammikuun festivaali lähenee ja viime hetken valmisteluita tehdään.

Heti ensivaikutelmana aistin Bergströmin hyväntuulisuuden ja omistautumisen festivaalille. Hän myös avartaa minua, ja kertoo, ettei DocPoint-elokuvatapahtumat ry järjestä pelkästään dokumenttielokuvafestivaalia, vaan se toteuttaa myös lapsille ja nuorille suunnatun valtakunnallisen dokumenttielokuvakiertue DOKKINOn ja Doc Lounge Helsinki dokumenttielokuvaklubeja.

Mutta palataan vielä festivaalin alkujuurille, mistä kaikki sai alkunsa?

DocPoint elokuvatapahtumat yhdistys perustettiin vuonna 2001 täyttämään dokumenttielokuvan näkyvyyttä.

”Ajatus on lähtenyt siitä, että suomalaisen dokumentin tekijät ovat pohtineet dokumentille tarvittavan foorumia, missä suomalaista dokumenttielokuvaa voi nähdä isolla valkokankaalla. Vuonna 2001 tilanne oli haastava, elokuvateatterinäkyvyyttä ei juuri ollut. ”Ihmisiä alkoivat heti kiinnostaa festivaalit, ja tasaista kasvua on joka vuosi ollut.

Tuossa vaiheessa dokumenttielokuva miellettiin usein Suomessa journalistiseksi tv-dokumentiksi, missä toimittaja vapisevin käsiin tekee reportaasin tietystä näkökulmasta. Dokumenttia ei siis mielletty kuten ”normaali” fiktiivinen elokuvaa, ohjaajan ja tuotantoryhmän taideteoksena, vaikka menestyksekkäällä dokumenttielokuvalla on aivan samat elementit.

”Menestyneet dokumenttielokuvat ovat aiheen lisäksi tuotannollisesti vahvoja. Leikkaus, värit ja musiikin jälkityöt ovat harkittuja ja toteutettu hyvin. Kuten kaikissa elokuvan muodoissa, jos dokumenttielokuvan ohjaaja saa työryhmänsä kanssa työstää elokuvaansa, on sen menestyminen todennäköisempää. Huippudokkarit ovat visuaalisesti hyvin häikäiseviä, mutta on myös pienellä budjetilla tehtyjä dokkareita, jotka ovat helmiä. Nuo dokkarit eivät siis ole välttämättä tuotannollisesti hyviä, mutta aihe ja näkökulma ovat timantteja!”

Elokuvien valinta

Kotimaiseen sarjaan etsitään elokuvia hakuprosessin kautta, johon elokuvantekijä voi ilmoittaa dokumenttielokuvansa ehdolle. Festivaali haluaa näyttää hyviä elokuvia, uudet tekijät ja vanhat mestarit ovat teoksineen samalla viivalla raadin arvioitavana. Avoin haku antaa kaikille mahdollisuuden. Esiraati päättää mitkä elokuvat pääsevät vuosittain vaihtuvan raadin valittaviksi. Lopulliseen valintaraatiin kuuluu ihmisiä eri ammattialoilta. Jokainen raati painottaa itselleen tärkeitä asioita; esimerkiksi jälkituotanto-arvoa tai yleensä aihetta mikä on meille suomalaisille tärkeä. Kotimaiseen sarjaan vuoden 2017 DocPointiin valittiin n. 10 % hakijoista, yleensä festivaaleille otetaan 8-12 kotimaista elokuvaa. Kuluvana vuonna vuonna valintaraatiin kuuluivat kansanedustaja Timo Harakka, muusikko-näyttelijä Olavi Uusivirta, taiteilija Tellervo Kalleinen, elokuvaohjaaja Ulrika Bengts sekä Miltton Networksin toimitusjohtaja Jussi Kekkonen. Myös ulkomaisia elokuvia voi ilmoittaa festivaaleille, näistä valinnan tekee taiteellinen johtaja, joka tänä vuonna on Iris Olsson. Vuoden 2017 ohjelmistossa on kaikkiaan 156 elokuvaa, joista noin kolmannes on kotimaisia tuotantoja.

Elokuvat valitaan kuitenkin aina teosarvon perusteella, vaikka toki festivaaleilla on kuitenkin otettava huomioon yleisönsä.”Toisella puolella maailmaa voi olla elokuva, joka on saanut merkittävä yleisön joillakin festareilla, mutta ei meillä se ei välttämättä vetäisi yleisöä. Festivaalin on tunnettava yleisönsä, ja tietää mitkä aiheet omaa yleisöä kiinnostaa.”

DocPoint ei etukäteen päätä tiettyjä teemoja, vaan valituista elokuvista muodostuvat vuosittain festivaalin teemat.

”Emme voi tietää helmikuussa 2016 mistä teemasta tulee parhaat leffat tammikuuhun 2017 mennessä. Sen takia ensin valitaan elokuvat ja sen jälkeen pohdimme millaisia teemoja näistä syntyy.”

DocPointin yleisö

Suomalaisella dokumenttielokuvafestivaalilla on todellakin omannäköisensä yleisö, mikä poikkeaa fiktiivisen elokuvafestareiden kävijöistä.”Meillä kolmasosa yleisöstä ei pääsääntöisesti käy leffoista, mutta ne tulevat meille, koska aihe on heille tärkeä” sanoo Bergström.

Joskus ulkomaiset ohjaajat ovat ihmetelleet elokuvien jälkeen keskustelutilaisuuksissa esitettyjä kysymyksiä, koska ne eivät ole ”normaaleja” elokuvafani–kysymyksiä, vaan aiheeseen liittyviä yksityiskohtaisia kommentteja.

DocPoint tavoittaa aiheesta kiinnostuneet ihmiset tarkkaan kohdistetulla markkinoinnilla. Festivaalilehden lisäksi kohdemarkkinointia tehdään muihin yhdistyksiin. ”Esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvistä elokuvista kerrotaan alaan liittyville yhdistyksille, jotka mahdollisesti markkinoivat sitä omille jäsenilleen.” Tästä syystä juuri aiheen ympärille kertyy yleisö, oma porukkansa. ”Kun saavut elokuviin, huomaat yhteenkuuluvuutta näytöstä odottelevan porukan kanssa. Parasta festivaalissa on elokuvien lisäksi juuri se, että kokoamme ihmiset yhteen” kertoo Bergström. DocPointin yleisöstä n. 10 % tulee lähikaupungeista, loput kantakaupungin alueelta.

Festivaali jatkuvan muutoksen pyörteissä

Festivaali joutuu luomaan nahkansa tasaisin väliajoin, ja paljon on tultu alkuajoista eteenpäin. 2000-luvun alussa dokumenttielokuvia ei juurikaan nähty elokuvateattereissa valkokankaalla, nyt festivaalin lisäksi dokkareita voi nähdä kohtuullisen hyvin myös tavallisessa elokuvalevityksessä. Ohjelmistoon vaikutta myös elokuvavalinnoista vastaavan taiteellisen johtajan painotukset, joka on vaihtunut 1-3 vuoden välein. Myös lipunmyynti on muuttunut ja painottuu nykyään verkkokauppaan, jonka kasvu on ollut erittäin nopeaa.

Ohjelmistossa pitää ottaa huomioon dokumenttielokuvien saatavuus, aivan eri tavalla kuin aiemmin. Tilausvideopalveluissa voi nähdä melko tuoreeltaan dokumenttielokuvia, ja tämä vaikuttaa siihen tuleeko yleisö katsomaan niitä. ”Dokumenttielokuva voi maailmanensi-illan jälkeen olla jo kolmen kuukauden päästä Netflixissä, silloin on pohdittava, onko yleisöllä halua nähdä kyseinen teos vielä festivaalilla.”

Myös logistiikka on muuttunut. ”Elokuvat liikkuvat nykyään digitaalisesti. Ne ladataan kovalevyille, ja sitten ne matkaavat jo seuraaville festareille. Ennen juhlallisesti vietiin suuret elokuvakelat seuraavaan paikkaan.” Bergström kertoo hieman huvittuneena.

Nyt on syytä nostaa esiin myös DOKKINO, eli lasten ja nuorten dokumenttielokuvatapahtuma, joka sai tänä vuonna lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Tästä Bergström on selvästi ylpeä, syystäkin. ”DOKKINON opetusmateriaalilla voidaan kouluissa tehdä myös empatiakasvatusta! Opettajien pitää nykyään melkein olla multitalentteja miettiessään tuntien sisältöjä uuden opetussuunnitelman mukaan. On paljon aiheita mistä on vaikea saada keskustelua aikaan, kuten esimerkiksi köyhyys. Koska DOKKINON elokuvan pääosassa on aina samanikäiset lapset kuin kohderyhmä, pystyvät lapset samaistumaan päähenkilöön ja teemaan.”

Toiminnanjohtaja Ulla Bergström, miten DocPoint tulee tästä vielä kehittymään?

”On selvää että festivaali tulee muuttumaan, yksikään festivaali ei säily yli viittä vuotta muuttumatta.

1. Toivon festivaalin elokuvien painottuvan tulevaisuudessa enemmän keskustelutilaisuuksiksi.
2. Olisi hienoa jos kasvava yleisömme koostuisi monenlaisista pienemmistä ihmisryhmistä.
3. DocPointissa on vaikuttavuustuottamisen tapahtuma keväällä 2018. Toivon, että vahva dokumenttielokuva kokoaa ihmisiä yhteen ja alkaa luoda merkityksiä tulevaisuudessa yhä enemmän myös salin ulkopuolella.”

Mitä on odotettavissa tammikuussa 2017?

”Vahvoja teemoja ovat media, uusi Afrikka, aktivismi, seksuaalisuus ja vaikuttavat elämäntarinat. Dokumenttielokuva ei tarkoita synkkyyttä ja raskaita aiheita. Tarinoita on myös rakkaudesta, ihmeparantajasta, kissoista, sinnikkäästä patjakauppiaasta ja musiikista.”