Kuka olet?
Olen Liila Jokelin, 29-vuotias dramaturgi, näytelmäkirjailija ja muusikko. Rakastan koiria, hyvää musiikkia, elokuvia, ystäviäni ja tabuille nauramista.
Miten kuvailet taidettasi?
Kirjoittamani näytelmät ovat usein olleet groteskilla huumorilla höystettyjä trippejä. Kun kirjoitan tai ohjaan näytelmää, haluan välittää ymmärryksen ylittävää kokemusta katsojalle. Rakastan sitä, kun näen itse teatterissa jotakin, mitä en älyllisesti ymmärrä, mutta joka vaikuttaa minuun selittämättömällä tasolla: ällistyksen, fyysisen reaktion tai naurun kautta. Tuntemani toimittaja puhui työstään käyttämällä kuperkeikan metaforaa. Voisin nyt kunnianosoituksellisesti pölliä hänen käyttämänsä metaforan: Toivon, että taiteeni (oli kyse sitten teatterista tai musiikista) olisi vastaanottajalleen jonkinlainen kokemusmaailman kuperkeikka.
Kirjoitimme kuvataiteilija Joel Sloten ja kuvaaja Paavo Virtasen kanssa viime kesänä Kuolleiden puolue – musiikkivideon käsikirjoituksen yhdessä. Kirjoitusprosessimme muistutti beat-kirjailijoiden elämänjanoista, ilosta kumpuavaa, seinähullua ja veljellistä höyryämistä. Teimme käsikirjoituksen kahdessa päivässä: ensimmäisenä päivänä tapasimme Joelin työhuoneella ja toisena päivänä (paikassa jossa kuvasimme lopulta itse videon paria kuukautta myöhemmin eli) Haltialan maatilalla. Syljimme yhdessä tajunnanvirtaa, jota minä jäsensin tekstitiedostoon kohtausrungoksi, ja jonka Joel piirsi lennosta lyijykynällä kuvakäsikirjoitukseksi. Käytimme tuota lyijykynällä tehtyä kuvakäsikirjoitusta kompassinamme kuvausten loppuun saakka. Tykkään tehdä yhdessä, vaikka jossain vaiheessa kontrollifriikki minussa haluaa myös tehdä jonkinlaisen prosessin lopullisen haltuunoton ja jäsennyksen. Mm. siksi ohjasin videon itse. Oma asiansa, josta voisin puhua loputtomiin, on vaihe jossa näyttelijät astuvat kehiin ja innostun heistä. Yhdessä luominen on erinomaisen hauskaa. Kollektiivisessa työstämisessä on silti hyvä olla joku, joka lopulta vetää langat yhteen.Mitä tulee musiikkiini, voisi sen sanoa olevan sekä suoraviivaisen johdonmukaista tarinankerrontaa että mielipuolisen poukkoilevaa runoilua samaan aikaan. Tunnelmia, toteamuksia, herkkyytä ja sitten taas täräytyksiä. Sillee ”okei, nyt mennäänkin tällaiseen atmosfäärilliseen maastoon, äsken oltiin ihan jossain muualla”. Ja pohjalla kuitenkin kulkee se kuuluisa punainen lanka.
Mistä inspiroidut?
Inspiroidun käsityskyvyn ylittävistä asioista. Olen viime aikoina katsellut paljon pyramidi-dokumentteja. (Pyramidit. Mitä helvettiä?) Myös avaruus, unet, salaisuudet ja meren pohja kiinnostavat. Sitten tottakai hieno taide, vetovoima, ihmiset, luonto, solidaarisuus ja leikillinen temmellys ovat asioita, jotka saavat minut syttymään.
Mistä haaveilet?
Haaveilen siitä, että saisin elämässäni tehdä teatteria ja musiikkia työkseni ja että saan siitä elannon, joka takaa hyvän elämän. Haaveilen siitä, että muusikoille maksettaisiin hyvin heidän keikoistaan. Haaveilen siitä, että taiteeni koskettaa, naurattaa, ilahduttaa tai sytyttää ihmisiä, menee ihmisten läpi ja ytimeen. Haaveilen siitä, että olisin hyvä ihminen lähimmäisilleni. Haaveilen siitä että voisin vielä joskus matkustaa kaukomaihin ilman, että se kuormittaa liikaa planeettamme ilmakehää. (Mutta jos se ei onnistu, ei haittaa. Lappikin on tosi jees.) Haaveilen siitä, että ihmiskunta ei ole ryssinyt asioita vielä liian pahasti ja että kehitymme, opimme ja pystymme vielä tekemään jotain kynnyksellä olevan katastrofin ehkäisemiseksi. Haaveilen siitä, että minä ja minulle rakkaat ihmiset pysyisimme terveinä. Haaveilen siitä, että vaikka minulla on paljon meneillään, saan mahdollisuuksia myös levätä tarpeeksi.
Mitä sinulla on nyt meneillään?
Odotan tottakai innokkaasti marraskuussa ilmestyvää levyäni ja kaikkea, mitä siitä mahdollisesti seuraa. Keikkoja ja tulevia metkuja. Sen lisäksi valmistuin juuri teatteritaiteen kandidaatiksi ja ensi keväänä maisteriopintoni alkavat. Olen parhaillaan Ylellä työharjoittelussa dramaturgina. Teemme kahden äänisuunnittelijan kanssa kuunnelmaa kauneudesta ja harmoniasta. Lisäksi olen mukana musikaaliproduktiossa, vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevässä näyttämöhupailussa, ihmisen pimeyttä käsittelevässä eläinsatu-proggiksessa, luonnostelen seuraavan musiikkivideon käsikirjoitusta, elokuvakäsikirjoitusta sekä musiikkifestivaalia kahden huipputyypin kanssa, teen keikkatyötä alastonmallina ja valmistelen 30 v. bileitäni. Tiedän, siinä on ihan liikaa. Ensi vuonna aion keskittyä ei:n sanomiseen, kouluun, keikkailuun ja lepäämiseen.
Kuvat: Arto Alho
Liila Jokelin: Kaamos on huono esileikki (Helmi Levyt)
ilmestymispäivä 29.11.2019 (Liila Jokelinin 30 v. syntymäpäivänä!)
Liila Jokelin – facebook-sivut, jossa tulevat keikat ja muut metkut
Liilan seuraavat keikat:
Kulttuuriuutinen 