Ryhmäteatterissa etsitään syitä elää

Kun normaalit sosiaaliset tilanteet, kuten kaupassa käyminen, naapureille puhuminen tai kotoa ulos lähteminen, vaatii suuria ponnisteluja, on jotakin vialla. Yksinäisyys on yhteiskunnassamme suuri syy eriarvoistumiseen ja syrjäytymiseen. Anna Krogerus käsikirjoitti ja Kaisa-Liisa Logren ohjasi Ryhmäteatteriin näytelmän 9 hyvää syytä elää, jonka pääteemana on yksinäisyys.

Näytelmä esitti sosiaalisen pelon kalvaman Klara Harmaan (Ella Mettänen) tarinan. Klara katsoo sateenlyömän ikkunan läpi pihapiiriin. Pitäisi päästä kauppaan, mutta asunnosta ulos lähteminen tuntuu ylivoimaiselta.

Näytelmän tapahtumapaikkana on kerrostalo, pihapiiri, mistä löytyy monenmoista kulkijaa. Aivan kuten oikeassa elämässä. Ja mikään tai kukaan ei ole se miltä näyttää. Klara on jumittunut kotiinsa ja kerää rohkeutta päästäkseen ulos. Stressaantunut hoitaja (Robin Svartström) käy ”auttamassa” ja Klaran isosisko (Minna Suuronen) käy ongelmineen vierailuilla. Lisäksi pihalla pyörii monenlaista persoonaa, joita kaikkia yhdistää jollakin tapaa yksinäisyys. Yksinäisyyden sanotaan olevan juurisyy moniin muihin ihmisen ongelmiin, jotka ilmenevät yksilöllisesti. Ikäänkuin vastoinkäymiset olisivat kasvattaneet muurin sen osan ympärille, joka kykenee vastaanottamaan ja antamaan läheisyyttä.

 

 

Näytelmässä tuodaan laajasti yksinäisyyden erilaisia ilmenemismuotoja esiin, ja käsitys niiden monimuotoisuudesta aukeni. Henkilöhahmoja vähentämällä ja niitä syventämällä, olisi näytelmä voinut näyttää yksinäisyyden problematiikkaa vielä henkilökohtaisemmalla tasolla. Esimerkiksi hoitajasta olisin halunnut tietää enemmän ja laajemmin. Roolihahmoista Urho-Kaleva-koira oli sympaattinen, jonka Juha Kukkonen hoiti nerokkaasti. Urho-Kalevan ilmeet, eleet ja läheisyyden kaipuu olivat hyvin inhimillisiä.

Onneksi raskaan aiheen käsittelytavassa löytyy myös valonpilkahduksia, toivoa ja huumoria, kaiken sen tragedian keskellä. Joskus pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, ja kasvattavat ympärillä olevaa muuria yhä korkeammaksi. On vaikea löytää edes yhtä syytä elää, kun ei ole ketään kuka on lähellä tai ketään kenelle on tärkeä. Hoitajan kannustavat sanat ja Urho Kalevan läheisyys kantoivat Klaran pikkuhiljaa autetusta auttajaksi. Kun on käynyt alhaalla, ymmärtää toisten käyttäytymistä aivan eri tavalla, koska pystyy näkemään syvemmälle. Kun elämisen syitä alkoi löytymään, laittoi Klara saamansa hyvän kiertämään.

Ryhmäteatteri jälleen kerran teki tarkkanäköisen näytelmän yhteiskunnan ilmiöstä, jonka torjumiseksi jokainen meistä voi tehdä jotain. Mielenterveyden Keskusliitto kuvaa yksinäisyyttä seuraavasti: ”Ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Meillä on tarve tuntea olevamme jollekin tärkeä ja tarve tuntea toinen ihminen läheiseksi ja tärkeäksi.” Tervehditään siis naapuria ja kysellään siltä vetäytyvältä ihmiseltä kuulumiset. Joskus se voi olla niin pienestä kiinni.

 

Ryhmäteatteri

9 hyvää syytä elää:

Käsikirjoitus: Anna Krogerus

Ohjaus: Kaisa-Liisa Logren

Rooleissa:

Ella Mettänen, Santtu Karvonen, Juha Kukkonen, Pihla Penttinen, Minna Suuronen ja Robin Svartström

Valokuvat: Mitro Härkönen


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s