On kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä, kun näen Kaapelitehtaan sisäpihalla seisovan punatakkisen naisen. Rasaliina Seppälä odottaa näyttelytila PotUpLabin edustalla, johon olemme sopineet tapaamisen. Hänen värikäs taiteensa teki minuun omituisen lumoavan ja kiehtovan vaikutuksen.
Näyttelytila on keramiikkapajan aulassa, ja ympärillämme on mukavasti hulinaa, kun keramiikkaharrastajat valmistautuvat pian alkavalle kurssille. Siirrymme Rasaliinan kanssa keskustelemaan pieneen, pölyiseen työhuoneeseen, mikä pursuaa savitöitä, taiteilijatarvikkeita ja -materiaaleja.
Rasaliina vaikuttaa ristiriitaisesti sekä ujolta että itsevarmalta. Hänen puhuessaan poskilleen nousee kevyt puna, mutta sanat soljuvat päättäväisesti suustaan. Hän on hyvin realistinen tilanteestaan nuorena taiteilijana, ja ymmärtää, että saadakseen itsensä kansan tietoisuuteen, on tehtävä töitä. Jotta Rasaliina voi toteuttaa unelmaansa, eli elättää itsensä taiteellaan, on erotuttava muista taiteilijoista.
Hän on vastavalmistunut kuvataiteilija. Hän on aloittanut matkan kohti unelmaansa.
”En ylläpidä unelmia vaan teen suunnitelmia. Nyt olen valmis ammattiin, mutta maalaamiseen ei valmistu koskaan.”
Jänikset mukana elämässä
Maalaaminen on aina kuulunut taiteilijan elämään, se on ollut voima hänen sisällään. Kesti kuitenkin vuoteen 2018, ennen kuin Rasaliina sai kuvataiteilijan tittelin ja ensimmäisen oman näyttelyn. Näyttelytilan maalaukset ovat abstrakteja, mutta joissain voi nähdä myös hahmoja, varsikin eläimiä. Rasaliina on saanut juuri eläimistä paljon inspiraatioita tauluihinsa. Varsinkin jänis näyttää olevan usein maalauksissa, ja tämä sympaattinen eläin on myös tatuoitu taiteilijan iholle. Toki muitakin eläimiä löytyy tauluissa. Eläimistä kumpuaa paljon tunnetta ja voimaa, mistä Rasaliina voi loputtomiin keksiä ideoita.
Mutta miksi jänis?
”Jänikset ovat tulleet elämääni jo pienenä, ja olenkin sanonut, että varmaan olen juonut jäniksenmaitoa. Minuun on suuresti vaikuttanut Beatrix Potter ja Petteri Kaniini.”
Tragedian jälkeen elämänsuunta muuttuu
Rasaliinalla on tutkinto myös terveydenhuollon alalta, missä hän on työskennellyt viisitoista vuotta. Kun isä kuoli äkillisesti joitakin vuosia sitten, Rasaliina pysähtyi miettimään omaa elämäänsä. Hän halusi elämältä enemmän kuin ”kahdeksasta neljään” -työn ja uutta sisältöä elämäänsä. Jotain tärkeää. Silloin hän päätti yhdessä isosiskonsa Anun kanssa lähteä opiskelemaan kuvataiteilijaksi. Mitä kauemmin hän oli koulussa, sitä paremmin hän ymmärsi olevansa oikealla tiellä.
Rasaliinan toinen suuri aikuisiän kriisi on ollut lapsen saannin vaikeus. Hänellä on onni olla nuoren neidin äiti, mutta kaikki ei käynyt suunnitelmien mukaan. Lapsettomuus oli hänen aiheenaan taidekoulun päättötyössä, mihin hän kertoo siirtäneensä omia tuntojaan, muttei halunnut maalata kliseisiä lapsettomuuteen liittyviä symboleita. Hän lähti suunnittelemaan päättötyötään värien kautta. Päättötyön jälkeen taulujen värimaailma on muuttunut valoisammaksi.
Ovi avautuu ja pölyiseen huoneeseemme astuu mies, joka tuo saviastioita hyllylle. Tämä katko sopivasti katkaisee synkähkön keskustelun, ja saan kysyttyä Rasaliinalta miten taulut syntyvät.
Värikkään taiteen syntyprosessi
Esittävä taide on nopeasti muuttunut abstraktiksi, minkä voi helposti huomata taiteilijan tuotannossa. Hän kertoo yllättyneensä taiteensa muuttumisesta abstraktimpaan suuntaan, mutta on kokenut sen hyvänä asiana, koska on löytänyt itsestään uuden puolen.
Rasaliina aloittaa maalaamisen tekemällä pigmenttijauheesta sekoituksen, ja sitä valuttamalla sekä pyyhkimällä haetaan jo teemaan sopivia värisyvyyksiä. Kun seos on kuivunut, sen päälle vedetään venelakkakerros, jonka kuivumisprosessin aikana aloitetaan uutta työtä. Kuivumisprosessin vuoksi samaan aikaan voi olla tekeillä jopa viisi taulua. Kun lakka on kuivunut, se räjäyttää pigmenttiseoksen värit elämään ja prosessia jatketaan öljyväreillä. Lakkapinta antaa mahdollisuuksia kokeilla öljyväreillä erilaisia vaihtoehtoja, koska liukkaalta alustalta on helppo pyyhkiä värejä pois. Rasaliina kertoo, ettei juurikaan käytä pensseleitä työssään, vaan käsiään ja rättejä. Myös muutoksia alkuperäiseen ideaan voi tulla.
”Menee hetki, ennen kuin taulu alkaa puhumaan. Alkuperäinen idea voi muuttua matkan varrella, jos taulu puhutteleekin eri tavalla.”
Taidetta julkisiin rakennuksiin
Aloittavan taiteilijan on vaikea saada taulujaan esiin, koska galleriamaksut ovat korkeita. Käytännössä on oltava taiteilijaseuran jäsen, jota kautta kohtuuhintaisia tai ilmaisia galleriatiloja. Eikö yhteiskunnasta tulisi rikkaampi, jos tauluja olisi esillä muuallakin kuin gallerioissa?
Järvenpään uudessa sosiaali- ja terveyskeskuksessa (JUST) on ymmärretty taiteen merkitys ja osapuolten tyytyväisyys. Taiteesta pääsevät nauttimaan kaikki JUSTin vierailijat ilmaiseksi, ja taiteilijat saavat töitään näkyville. Taide tuottaa iloa ja antaa elämyksiä, joten miksi ihmisille ei annettaisi enemmän matalan kynnyksen gallerioita julkisille paikoille ja yleisiin rakennuksiin? Tällöin ei tarvitsisi lähteä taiteen luo, vaan pikemminkin taide tulisi ihmisten luo.
Kun olemme aikamme keskustelleet, siirrymme pienestä työhuoneesta keramiikkapajan aulaan, jossa taiteilija esittelee minulle töitään. Kierroksen jälkeen kävelemme yhtä matkaa metroasemalle, ja matkatessamme Rasaliina toteaa käyvänsä Helsingissä mieluiten aikaan, jolloin ei ole ruuhkia. Ihmismassat vievät hänestä voimia. Tämän kommentin jälkeen ymmärsin paremmin maalaamisen tarkoituksen, sen antaman voiman ja merkityksen Rasaliinan elämässä.
Rasaliinan näyttely PotUpLabissa 28.4.2018 asti. Viimeisenä päivänä taiteilijatapaaminen alkaen klo 12.
Toukokuussa Kaapelitehaan Puristamossa taidekoulun ryhmänäyttely
Keravan Galleria Alli heinäkuussa
Puotilan Kartanossa Galleria Foggan yhteisnäyttelyssä 30.5-8.7.
Loppuvuodesta järvenpääläisessä kahvilassa/galleria/taide- ja käsityökaupassa Lentävässä Lapasessa
Kulttuuriuutinen 