Kulttuuriuutinen

Osoitteeseen Mäntyviita 4, avattiin aikoinaan Tapiolan ensimmäinen liikehuoneisto. Liikehuoneistossa on alusta alkaen toiminut kirjakauppa, ja 80-luvun taitteessa kauppa muuttui antikvaariseksi kirjakaupaksi, eli divariksi. Kulttuurikurko pääsi jututtamaan kauppias Jorma Kajastetta, joka on asettautunut divariyrittäjäksi vuonna 2011. Astuessani divariin muistot, tai oikeastaan tunteet 80-luvulta tulvivat päähäni. Paikalla on jokin maaginen vaikutus, kun vanhojen kirjojen tuoksu saavuttaa minut. Millaistakohan on olla divarikauppias?

Jorma kertoo tehneensä uraa toisella alalla ja hypänneensä pois oravanpyörästä. Divariyrittäjänä hän pääsi vihdoin tekemään sitä, mitä oli aina halunnut. Hänellä on kaksi divaria, Tapiolan lisäksi kivijalkakauppa on Munkkiniemessä.

 

Miten kaikki sai alkunsa?

Kävelin vaimon kanssa ohi vuonna 2011 alkuvuodesta, ja huomasimme kiinteistövälittäjän kyltin ”Myydään antikvariaattinen kirjakauppa Tapiolassa”.  Olin nähnyt unta omasta divarista. Sanoin vaimolle ”tuo on meidän”.  Sitten tehtiinkin kaupat.

 

Onko divarin sijainnilla merkitystä siihen, mitä siellä myydään?

Munkkiniemen divari sijaitsee paikassa, missä on muitakin liikehuoneistoja lähellä. Mutta myynti on jotakuinkin sama kuin Tapiolassa. Molemmissa kaupoissa on n. 13-14 tuhatta nimikettä. Jos kaupat olisivat eri kokoisia, sillä olisi todennäköisesti vaikutusta myyntiin.

Tuoteryhmittäinkään ei juuri ole eroja. Ehkä Munkkiniemessä menee hieman enemmän ruotsinkielistä kirjallisuutta kaupaksi. Siinäkään ei suurta eroa ole.

 

Mitä ihmiset tulevat hakemaan divariin?

Sitä ei koskaan tiedä. Usein asiakas on jo verkkokaupasta katsonut mitä haluaa, ja tulee hakemaan sen. Jotkut tulevat vain selailemaan. Ja sitten on kirjanrakastajia jotka surkuttelevat sitä kun ei voi viedä kotiin enempää kirjoja, kun aviopuoliso suuttuu… Siihen löytyy lääke: ostaa oma divari!

 

 

Miten paljon Tapiolassa on kanta-asiakkaita?

Toki täällä käy paljon vanhoja tapiolalaisia. Kun olimme ostaneet paikan, löysimme paikallishistorian kirjat pimeimmästä nurkasta, ja ne laitettiin heti ensimmäiseen hyllyyn. Paikkakuntalaisuus on tärkeä elementti.

 

Onko jotain kirjaa mitä kauppias ei myy?

Ennen kuin minusta tuli kauppias, olin asiakas ja ostin kaikkea. Se muuttui. Viehätys keräilemiseen hävisi divarin myötä. Koska kaikki mitä haluan, on täällä. Divarin hyllyistä löytyy kirjoja, joista olisin maksanut itseni kipeäksi 10 vuotta aiemmin, mutta nyt tuo kipinä on hävinnyt. Kun löydän jonkun mitä haluan lukea, otan sen kotiin, ja luettuani tuon sen tänne. Poikkeuksena Tapiola- ja Helsinki-aiheiset kirjat, joita minä kerään.  Mutta harvoin enää tulee vastaan näiden aiheiden kirjoja, mitä minulla ei olisi.

 

Onko Tapiolan divarissa painotusta johonkin tiettyyn genreen?

Ei ole. Koska kauppa on 80-neliöinen, niin meidän ei tarvitse keskittyä mihinkään. Meillä on kaikkea kirjallisuuden lajeja. Jos minulla olisi 30-neliöinen kauppa Helsingissä, minun olisi pakko keskittyä johonkin tiettyyn.

Jorma kertoo, etteivät kivijalkakaupat ole täysin kuolemassa pois, mutta niiden selviytymisen elinehto on verkkokauppa. Antikvaari.fi -palvelu on Suomen suurin divariverkkokauppa, siellä on yli sata myyjää. Tästähän hyötyy siis varsinkin asiakkaat, jotka voivat verrata kirjojen hintoja ja etsiä kirjoja helposti. Verkkokauppa on elinehto nykyajan divarille.

Siitä kuuluisasta kauppiaan kyvystä nähdä heti kirjojen arvo. Onko sellaista? Jorma näkee hänelle tarjottavista kirjapinosta usein ne kirjat, jotka varmasti menevät kaupaksi. Samalla hän kuitenkin napakasti toteaa, ettei koskaan huijaa asiakasta. Toki mahdollisuus olisi ostaa halvalla ja myydä kalliilla, mutta jos asiakas tämän huomaisi ja sattuisi Facebookissa siitä kirjoittamaan, menetettyä mainetta ei voi verrata myyntivoiton euromäärään. Mutta kun käsittelee suuria kirjamääriä, voi tietysti joukkoon jäädä yksittäisiä kirjoja, joita ei ole tullut heti katsoneeksi tarkkaan. Ne voivat myöhemmin myyntiin laitettaessa osoittautua arvokkaaksi.

 

Kuinka paljon divariin tullaan myymään kirjoja?

Oikeastaan ihmiset tulevat enemmän myymään kuin ostamaan. Tai ehkä tilanne on fifty-fifty ostajien kanssa. Sähköpostitsekin tulee pyyntöjä päivittäin. Minun piti opetella kohteliaasti kieltäytymään, mikä oli aika haasteellistakin. Sitten käymme yleensä asiakkaan kanssa keskustelun mitä kirjoille sitten tehdään, jos se en voi ottaa kauppaan. En ota kirjakasasta paria kirjaa myyntiin, vaan koko lastin tai ei mitään. Välillä ehdotan kirjojen lahjoittamista ystäville tai kierrätyskeskukseen.

Jos mitään muuta vaihtoehtoa ei löydy kirjat menee energiajätteeksi. Yksi asiakkaistani tokaisi ”lämmittäähän ne sitten vielä hetken”. Koska Suomessa on niin paljon kirjoja, ei ole syntiä heittää niitä jätehuollon piiriin, jos ne eivät kelpaa kenellekään.

 

Kun divari vaihtoi vuonna 2011 omistajaa, halusi Jorma muuttaa sen alakerran myymälätilaksii. Tämä oli aiemmin toiminut varastona. Muutokseen löytyi Jormalta selkeä selitys, kuten ehkä koko kauppiaaksi ryhtymiselle. Hän on nähnyt divarista kahdenlaisia unia, toisessa hänellä on oma divari, toisessa hän kulkee divarin takahuoneen sokkelomaisessa käytävissä. Tapiolan divarin alakerrasta on tehty kauppiaan unen mukainen sokkelo.

Kauppiaassa huokuu rakkaus kirjoihin, ja myös asiakkaisiin, jotka rakastavat kirjoja. Eli divarissa käyminen on tietyllä tavalla sosiaalinen tilanne, ostaminen ei niinkään ole välttämätöntä, vaan keskustelut kirjallisuudesta.  Divarinpitäjän lukusuosikiksi paljastuvat vanhat scifikirjat, mutta muukin kirjallisuus kiehtoo, paitsi vanha kaunokirjallisuus.

– Sitäkin on kiva katsoa kun ihmisillä on himo tiettyyn genreen. Siitä on kiva keskustella. Kutina on sama riippumatta aihepiiristä.

 

Luetko kirjoja uudelleen?

Hyvin harvoin. Waltarin Sinuhen, Arthur C. Clarken Lapsuuden lopun ja Fred Hoylen Los Angeles ei vastaa -kirjan olen lukenut toistamiseen.

 

Entä mikä on divarinpitäjän pahin kilpailija?

Kyllä se on toinen divari.

 

Lopetellessamme keskusteluhetkeä, paljastuu Jorma Kajasteesta uusi ulottuvuus. Hän on Tapiola-aktiivi ja kirjoittaa blogia. Yksi hänen mielenkiintoisimmista kirjoituksista liittyy Tapiolan liittämiseksi Unescon maailmanperintökohteeksi.

Voit käydä lukemassa sen täältä.

Jorma Kajasteen divarin kotisivu.

Kuvat: Jorma Kajaste