Kulttuuriuutinen

Ystävyys, läheisyys ja yhteisöllisyys. Jos ihmiseltä puuttuvat nämä, mitä jää jäljelle? Oletko koskaan kadehtinut naapuriasi, työkaveriasi tai pomoasi? Vaikeassa elämäntilanteessa voit kokea muut paremmiksi ja menestyvämmiksi, mutta et kuitenkaan näe pintaa syvemmälle. Leppoisan tai ystävällisen käyttäytymisen takaa voi löytyä rankkoja kokemuksia. Kun ylpeys tai pelko estävät puhumasta. Tai jos ei ole ketään kenelle puhua.  Sirkku Peltolan näytelmä Tyttö ja varis kietoo yhteen erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, ja katsoo heidän kulissien taakseen. Esityspaikkana kulttuurikeskus Vernissa, joka miljöönä on upea. Vantaanjoen pauhu vieressä vain lisäsi draaman tunnetta. 

Näytelmän neljä henkilöhahmoa ovat uskottavia. Ne ovat henkilöitä, joita näkee päivittäin ympärillämme kaveripiirissä, naapurustossa tai töissä. Jokainen hahmo eli näytelmää, sitä ei esitetty. Jokaisella henkilöllä on oma taakkansa kannettavana, mikä selittää käyttäytymistä.  Välillä nauroin, välillä itkin. Tasaisin väliajoin kylmät väristykset riipivät selkääni, niin realistisesti ja uskottavasti dialogit etenivät. Tähän lisättynä minimalistiset ääni- ja valoefektit, niin katsojille tarjoiltiin jotain sellaista, mitä on hankala kuvata sanoin. Se pitää tuntea, kokea. 

Tikkurilan teatterin esitys kertoi keski-ikäisen Säteen elämästä ja halustaan ystävystyä ihmisiin, olla osa heidän elämää. Miten sattuma voi johdattaa ihmisiä toisten luo, ja jos uskaltaa antaa itsestään jotakin, voi se muuttaa koko elämän suunnan. Säde oli kokenut kovia, mutta tuntemattoman pieni ystävällinen ele ja keskustelu antoivat hänen elämään kiitollisuuden aihetta. Säde koki olevansa huonompi kuin muut, mutta nyt näytelmän nähneenä, olemmeko samaa mieltä? Näytelmässä kävi hyvin selväksi, ettei kaikki aina ole sitä miltä se ulospäin näyttää.

Kulttuurikurko on aiemmin nähnyt joitain Peltolan näytelmiä, ja Tyttö ja varis jatkaa samaa linjaa. Hän kuvaa yhteiskunnan ja ihmisten suhteita tarkkanäköisesti, inhimillisesti mutta myös raadollisesti. Onko individualistisessa maailmassa tilaa yhteisöllisyydelle? Mitä voikaan tapahtua, jos kysymme tuntemattomalta kuulumisia tai autamme hädässä? Pahaa oloa voi turruttaa viinalla tai sen voi sulkea mielen sopukoihin, mutta jossakin vaiheessa se pyristelee sieltä esiin. Silloin on hyvä olla ystävän lähellä.

Tyttö ja varis Tikkurilan teatterissa 1.11.2017 asti.

Ohjaus: Carita Välitalo

Käsikirjoitus: Sirkku Peltola

Esityspaikka: Kulttuurikeskus Vernissa 

Juttukuva: Leena Tiuri