Huomasin pihalla olevan hevosajelua, mikä tarkoittaa että paikassa on joulumarkkinat… Halusin rauhaa ja hiljentymistä taideteosten äärellä, mutta nyt tästä taisi tulla eloonjäämiskamppailu. Aula on täynnä myyntitiskejä ja ihmisiä hyörimässä niiden ympärillä. Taistelen itseni hikisenä yläkertaan, koska haluan nähdä Nykyaikaa etsimässä–näyttelyn.
Yllätyn positiivisesti kun minulta kysytään, haluanko osallistua kokemusoppaan kierrokselle. Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Selviää, että kierroksen vetää henkilö, joka on EMMA-klubin jäsen, joka kertoo hänelle merkittävistä taideteoksista. Hienoa. Opas selvästi on innostunut tehtävästään ja jakaa hänelle merkityksellisiä asioita neljästä eri taideteoksesta. Vaikka ”oikean” oppaan selostus usein avaa taitelijan elämäntilannetta tai muuta faktaa mikä liittyy teokseen, tämä kokemusopas toi aivan uuden lähestymistavan teoksiin. En tiedä onko muissa taidemuseoissa vastaavaa käytäntöä, mutta tästä pisteet EMMAlle!
Kokemusoppaan kierroksen jälkeen en pääse vieläkään nykyaikaa etsimään. Satuimme vahingossa performanssiin missä tanssija Minna Tervamäki ja kuvataiteilija Hannaleena Heiska käyvät taiteenlajien vuoropuhelua. On hienoa katsoa tanssia, liikettä jossa jokainen ele tuntuu olevan niin täydellistä. Myönnetään, etten kuitenkaan päässyt sisälle vuoropuheluun niinkuin olisin halunnut. Mutta lähtisin vastaavanlaista esitystä katsomaan uudestaan, koska maailmassa pitää olla taidetta joka herättää tunteita. Performansseja mahtuisi Suomeen paljon enemmän, ihan lähiöiden kadunkulmiin ja toriaukioille.
Lopulta etsimään nykyaikaa. Löydän sen tai en, joka tapauksessa vierailu EMMAan on ollut jälleen kerran miellyttävä.
Kulttuuriuutinen 