Minna Canth Kansallisteatterin suurella näyttämöllä
Tavataan teatterilla juuri ennen kuin esitys alkaa. En ehdi aistia vanhan rakennuksen tunnelmaa, sen ylväitä tauluja ja maalauksia. Takit narikkaan ja istumaan. Lavalla on porukkaa, näyttelijöitäkö? Onko tämä nyt jo alkanut? Joku tulee kertomaan että Taisto Reimaluoto on harjoitellut vasta reilun viikon. Mutta en tiennyt että hän edes on tässä. Hyvä kun on. No nyt tämä on alkanut. Vaikuttaa aika sekavalta. Nyt väsyttää. En pysty pitämään silmiäni auki ja pari kertaa säpsähdän.
Sitten ymmärrän mistä tässä on kysymys. Tarinassa on osia Canthin näytelmistä. Minna Canthin tarina on vain osittain tuttu, ja näin jälkikäteen voin todeta että olisi kannattanut tutustua vielä tarkemmin häneen ja teoksiinsa. Ai tuokin on Canthin tekstiä… Viittauksia Émile Zolaan. Sekavaa. Väliajalla kuulen kun takarivistä kuuluu kommentti, missä toivottiin Pariisiin liittyviä kohtauksia kokonaan pois. Hän vei sanat suustani. Kokonaisuudessaan melkein kolmen tunnin esitys väliaikoineen oli liian pitkä. Näytelmää olisi voinut kiteyttää.
Valaistus on näytelmässä upea. Harvoin on kiinnittänyt näytelmässä valaistukseen mitään huomiota. Nyt se loi upeita tunnelmia ja korostuksia kohtauksiin. Huomiota herättävää oli myös näyttelijöiden tilankäyttö; dialogi käydään aitiota nojaten, ja näyttämön taustalla vaihdetaan vaatteita seuraavaan kohtaukseen. Kylmät väristykset riipivät ihoani kun Canthin Sylvi-näytelmästä oli pieni pätkä vuodelta 1911. Katsoimme kaikki yhdessä ja kunnioittaen, näyttelijät ja yleisö.
Näytelmä ei hätkähdyttänyt tai ärsyttänyt. Juuri siinä oli sen puute. Mutta yleissivistävä katsaus näytelmä oli Canthin elämään, ja siihen minkä asioiden kanssa hän joutui kamppailemaan. Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin vahvoja persoonia ja varsinkin vahvoja naisia.
Minna Canthin äitinä esiintyvä Olli Ikonen on piristävä. Jukka Puotila tekee jälleen kerran tasaisen korkealaatuisen esityksen. Mutta Niilo Salaa esittänyt Jussi Lehtonen sekä Hanna Canthina esiintynyt Eeva Putro olivat illan kohokohdat. Heidän läsnäolonsa oli karismaattista ja uskottavaa.
Kulttuuriuutinen 