Kulttuuriuutinen

Kulttuuriuutisen ensimmäinen vieraskynäilijä on bloggaaja Rosemarie Särkkä, joka kirjoitti kokemuksestaan Kansallisteatterissa.

Kävin katsomassa Kansallisteatterin Hammaspeikot-näytelmän tyttäreni Lyylin ja hänen ystävänsä Inkan kanssa.

Teatterin eteisaulasta lähti valkoinen hammaslankalanka, jota seuraamalla löysimme perille. Lyyli ja Inka olivat innoissaan teatteriesityksestä. Innostusta purettiin ennen esitystä juoksemalla käytävää edestakaisin. Näyttämö oli rakennettu Kansallisteatterin ylälämpiöön kapeaan tilaan. Lyyli ja Inka saivat paikan eturivistä aivan näyttämön rajalta. Lapsille oli varattu paikkoja lattialta ja muutama matala penkki. Aikuiset istuivat lasten takana.

Näytelmä kertoo Jussi-pojasta, joka pesee hampaansa vain silloin tällöin. Sen takia hammaspeikot Möö ja Paa päättävät muuttaa Jussin suuhun. He rakentavat pienet pesät Jussin alahampaisiin ja koristelevat kauniisti asumuksensa. Mööllä ja Paalla on mukavat oltavat. Jussi syö paljon makeaa ja he saavat samalla rakennusaineita koteihinsa.

Yhtäkkiä suuhun saapuu jättikokoinen hammasharja, jonka harjakset ovat aikuisen korkuiset. Tässä kohtaa Inka pelästyi ja alkoi itkemään järkytyksestä. Hammaslääkäri paikkaa Jussin hampaat ja Möö ja Paa joutuvat lähtemään kodeistaan.

Näytelmän mainoksessa luvattiin lasten innostuvan hampaiden pesusta esityksen jälkeen, mutta toisin kävi. Inka ja Lyyli olivat hammaspeikkojen puolella ja tyttöjä harmitti, kun hammaspeikot joutuivat jättämään kauniit kotinsa hammaslääkärikäynnin jälkeen. Inka on muistellut monta kertaa esityksen jälkeen kuinka hammaspeikoilla oli hyvä olla ja miten kamalan kohtalon he kokivat.

Hammaspeikot perustuu norjalaisen kirjailijan Thorbjørn Egnerin satuun, jonka on suomentanut Eeva-Liisa Manner. Ella Pyhältö ja Helena Vierikko esittivät kaikki näytelmän kuusi roolia. He myös vastaavat näytelmän dramatisoinnista ja ohjauksesta. Hammaspeikoissa näytteleminen oli hyvin vuorovaikutteista ja lapsia osallistettiin näytelmän alussa ja lopussa. Lapsilta muun muassa kysyttiin kysymyksiä ja lopuksi oli pieni jumppa.

Katsomon pienuus loi esitykselle intiimin tunnelman. Näyttämön läheisyys oli muutamille lapsille liian pelottavaa. Lyyli viihtyi eturivissä, mutta Inka tarvitsi välimatkaa jännittäviin tapahtumiin.

Teatteriesityksen kesto 30 minuuttia oli sopiva kolmevuotiaille.

Hammaspeikot Kansallisteatterin sivuilla. Esityksiä on vielä muutama huhtikuussa.

Rosemarie Särkän Joko Mennään -blogi

Juttukuvat: Rosemarie Särkkä